Auto purjehti tuulta nopeammin

Kuivuneen Ivanpahjärven pohjalla Nevadassa Yhdysvalloissa saavutettiin tuulen voimalla liikkuvien maakulkuneuvojen uusi nopeusennätys: 202,9 kilometriä tunnissa. Sen teki brittiläinen Richard Jenkins Greenbird-autollaan.

Lähes kokonaisuudessaan hiilikuidusta rakennettu 600-kiloinen Greenbird kulki ennätysajossa viisi kertaa niin nopeasti kuin paikalla puhaltanut tuuli. Rivakan menon salaisuus on erikoisrakenteinen purje, jonka muotoilussa on haettu inspiraatiota lentokoneista ja formula 1 -autoista.

Idea lentokoneen siivestä

Purje muistuttaa pystysuorassa seisovaa lentokoneen siipeä ja toimii saman periaatteen mukaan. Tosin se ei tuota nostetta vaan työntää autoa eteenpäin.

Greenbirdin vauhti perustui niin sanottuun suhteelliseen tuuleen. Samaa ilmiötä käyttävät hyväkseen myös purjeveneilijät liikkuessaan tuulta nopeammin. Suhteellinen tuuli on autoon – tai muuhun liikkuvaan kappaleeseen – kohdistuva tuuli, jonka suuntaan ja voimakkuuteen vaikuttavat todellinen tuuli ja vauhtituuli, joka syntyy auton liikkuessa. Vauhtituuli on vastakkainen auton kulkusuuntaan nähden ja saa todellisen tuulen tuntumaan heikommalta.

Suhteellinen tuuli lisää nopeutta

Mitä nopeammin auto liikkuu, sitä suurempi vauhtituuli on. Lisäksi suhteellisen tuulen suunta ja voimakkuus riippuvat auton kulkusuunnasta todelliseen tuuleen nähden. Kun purje on juuri oikeassa asennossa todelliseen tuuleen nähden, suhteellinen tuuli voi nostaa auton vauhdin tuulen nopeutta suuremmaksi.

Auton muotoilu niin, että se kestää tuulen paineen ja suhteellisesta tuulesta saadaan kaikki irti, on kymmenen vuoden työn tulos. Jotta auto pysyisi maan pinnalla kovassa vauhdissa, siinä on siipimäiset ulokkeet, jotka luovat niin sanotun downforcen eli aerodynaamisen pitovoiman.

Seuraavaksi Jenkins aikoo rikkoa jääpurjealusten nopeusennätyksen.