Viimeinen leiri oli jäisellä kielekkeellä

Kantajat jättivät Hillaryn, Tenzingin ja varusteet 8 500 metrin korkeuteen ja palasivat takaisin.

Hillary jäi pohtimaan, missä miehet voisivat yöpyä ennen viimeistä koitosta. Valinnanvaraa ei ollut, sillä ainoa mahdollinen paikka jyrkässä seinämässä oli kapea ja tuulinen kallionkieleke, josta piti vielä hakata jäätä pois ennen kuin teltta saatiin pystyyn.

Kun teltta oli pystytetty ja miehet käpertymässä makuupusseihinsa, Hillary katsoi taivaalle. Tähdet loistivat kirkkaana, eikä pilviä näkynyt. Kaikki merkit lupasivat hyvää seuraavan päivän urakalle.

29. päivän vastaisena yönä huonosti nukkunut Hillary totesi neljältä aamulla, ettei hän saanut enää unen päästä kiinni. Häntä paleli. Vaivalloisesti hän kiemurteli makuupussista ja yritti päästä ulos teltasta. Kun Hillary sai avattua pakkasen jäykistämän oven, häntä odotti upea näky: aamun ensimmäiset valonsäteet piirsivät Himalajan huippujen ääriviivat syvänsinistä taivasta vasten. Alempana sijaitsevat laaksot olivat vielä pimeyden vallassa.

Miehet varustautuivat kylmään

Pakkasta oli 27 astetta. 8 500 metrin korkeudessa se ei ollut mitenkään tavattoman paljon, sillä siellä voi olla huomattavasti kylmempääkin. Ennen kuin miehet lähtivät teltasta, he levittivät kasvoilleen paksua voidetta suojaksi viimaa vastaan. He pukeutuivat tuulelta suojaaviin nailontakkeihin ja -housuihin. Niiden alla heillä oli jo aluspaita, neule, paksu villapaita, villaiset alushousut sekä untuvahousut ja -takki. Käsineitä oli kolmet päällekkäin. Ihoa vasten olivat silkkilapaset, niiden päällä villaiset ja päällimmäisenä vielä tuultapitävät rukkaset.

Kello 6.30 Hillary ja Tenzing ryömivät ulos teltasta. He tasapainoilivat kapealla kielekkeellä. Tuulen vonkuessa he kiinnittivät melkein 14 kiloa painavat happilaitteet selkäänsä. Varusteet tuntuivat erityisen raskailta, mutta kun he saivat happinaamarin kasvoilleen, taakka ikään kuin keveni.

Miehet olivat nailonköydellä kiinni toisissaan, ja kummallakin oli jäähakku. Heidän yläpuolellaan oli melkein pystysuora rinne, jota peitti paksu lumikerros. Kun Tenzing otti ensimmäisen askeleen kohti huippua, hän upposi polviaan myöten lumeen.

Ensimmäisten 10–20 minuutin ajan miesten liikkeet olivat kömpelöitä, mutta kun lihakset lämpenivät, Tenzing ja Hillary pääsivät hyvään rytmiin. He kahlasivat päättäväisesti lumessa, ja hetken kuluttua he näkivät ensimmäisen määränpäänsä. South Summit suorastaan kylpi auringossa.

Miehet vaihtoivat vetovuoroa. Monin paikoin heidän oli hakattava jäähän askelmia, jotta he pääsivät eteenpäin. Pahimpia olivat paikat, joissa tuuli oli hionut lumen pintaan kovan kuoren. Joskus kuori kesti heidän painonsa, joskus se taas murtui yhtäkkiä heidän allaan. Miehet pelkäsivät aiheuttavansa lumivyöryn tai liukuvansa pois kielekkeiltä, mutta he jatkoivat silti määrätietoisesti matkaansa kohti vuoren huippua. Metri metriltä Hillary ja Tenzing pääsivät lähemmäksi tavoitettaan.

Hillary oli vähällä pudota kuolemaan

Hieman kahdeksan jälkeen parivaljakko lähestyi South ­Summitia. Eteläiselle huipulle johtava reitti kulki terävällä harjanteella. Miehet tasapainoilivat sillä nuorallatanssijoiden tavoin. Heidän alapuolellaan oli noin kolme kilometriä syvä rotko. Jää repeili heidän jalkojensa alla. Yhtäkkiä Hillaryn jalkojen alta lohkesi parin neliömetrin kokoinen kappale. Samalla kun Hillary yritti saada tukevaa jalansijaa, hän seurasi rinnettä alas syöksyvää jääpalaa.

Tapahtuma pelästytti Hillaryn. Hän tunsi olonsa nyt ensimmäistä kertaa epävarmaksi ja pohti, olisiko sittenkin viisainta kääntyä takaisin.

Hillary katsoi kysyvästi kumppaniaan ja tokaisi: ”Mitä mieltä olet, Tenzing?” Nepalilainen vastasi heikolla englannillaan: ”Hyvin paha, hyvin vaarallista.” Vaikka Hillary arvasikin etukäteen vastauksen, hän kysyi vielä Tenzingiltä: ”Oletko sitä mieltä, että voimme jatkaa?” Tenzing totesi lyhyesti kiipeämistä keskeyt­tämättä: ”Ihan niin kuin haluat.”

Askel eteen, kaksi taakse

Matka eteni vaivalloisesti. Miehistä tuntui siltä, että ottaessaan liukkaalla pinnalla yhden askeleen eteenpäin he joutuivat aina kaksi askelta taaksepäin. Yhdeksältä he pääsivät vihdoin tekemään tuttavuutta eteläisen huipun pyöreiden muotojen kanssa. He raivasivat itselleen lepopaikan, sillä nousu oli vienyt paljon voimia.

Eteläiseltä huipulta näkymä Everestin kolmikulmaiselle huipulle oli Hillaryn ja Tenzingin mielestä yhtä aikaa uskomattoman hieno ja erittäin pelottava. 90 metriä korkeammalla sijaitseva huippu loisti valkoisena ja houkuttelevana, mutta kuten Bourdillon ja Evans olivat kertoneet, huipulle johtava reitti on hyvin kapea ja jyrkkä. Haaste oli todella suuri.

Läheltä tarkasteltuna lumi näytti kiinteältä ja kovalta, mikä olikin koko yrityksen onnistumisen edellytys. Jos lumi olisi ollut pehmeää ja irtonaista, harjanteen ylittäminen olisi luultavasti ollut mahdotonta. Hillary arveli, että siihen voisi hakata reitin askel askeleelta. Urakka olisi aikamoinen, mutta ei kuitenkaan ylivoimainen. Pian Everestin huipun tuntumasta alkoi kuulua rytmikäs hakun iskujen ääni. Tenzing varmisti kumppaninsa turvallisuuden pitämällä tiukasti köydestä kiinni sillä aikaa, kun Hillary hakkasi heille etenemisreittiä.

• Edellinen Sivu 2 / 3 Jatka