Vaimon sana painoi vaakakupissa paljon

Vaikka Mallory kuului valintalautakuntaan, joka päätti uuden retkikunnan jäsenistä, ja oli tietenkin myös itse ehdolla, hän oli vielä syksyllä 1923 epävarma lähdöstään. Toinen puoli hänestä kaipasi aivan tavallista perhe-elämää, mutta häntä oli kuitenkin kalvanut jo pitempään ajatus, että Everestin voisi valloittaa joku muu. Mallory pyyhki ehdokas­luettelossa nimensä edessä olevan kysymysmerkin kuitenkin vasta sitten, kun hänen vaimonsa Ruth oli tehnyt selväksi kantansa. Hän rohkaisi miestään yrittämään haaveensa toteuttamista.

Toinen retkikunta pääsi tositoimiin toukokuun lopulla 1924. Tietoisena tulevista kärsimyksistä mutta silti luottavaisena ja hyväntuulisena Mallory kirjoitti 27.5. vaimolleen Rongbukjäätiköllä sijaitsevasta perusleiristä:

”Rakas, toivon koko sydämestäni, että pelkosi ovat hälvenneet jo ennen kuin saat tämän kirjeen. Hyvät uutisethan leviävät nopeammin. Onnistumismahdollisuutemme ovat vain yksi 50:stä, mutta panemme kaiken peliin, jotta ei tarvitse hävetä. Rakkain terveisin, sinun omasi, George.”

Tilanne vuoristossa oli kuitenkin kaikkea muuta kuin lohdullinen, sillä kaksi apulaista oli kuollut useita päiviä kestäneen lumimyrskyn ja kireän pakkasjakson aikana. Sään parannuttua britit alkoivat kuitenkin toteuttaa suunnitelmaansa. Sen mukaan Everestin huipulle piti nousta osuus kerrallaan ja kutakin osuutta varten oli määrä perustaa leiri. Niitä oli tarkoitus pystyttää kaikkiaan viisi.

Voimaa sardiineista, kaakaosta ja kekseistä

Mallory oli valinnut parikseen 22-vuotiaan Andrew Irvinen, vaikka tämä ei ollut kovin kokenut vuorikiipeilijä. Irvine oli erinomaisessa fyysisessä kunnossa, ja hän oli erittäin taitava käsistään. Teknisesti lahjakkaalta nuoreltamieheltä ei mennyt sormi suuhun, kun esimerkiksi happilaitteet lakkasivat toimimasta. Mallory järkeili, että ongelmatilanteessa korjaajan oli parasta olla käden ulottuvilla.

Kesäkuun 6. päivänä Mallory ja Irvine nauttivat nelosleirissä aamupalaksi paistettuja sardiineja, kaakaota ja keksejä. Syötyään he kiinnittivät suuret ja kömpelöt happipullot selkäänsä ja alkoivat tehdä lähtöä kahdeksan šerpan kanssa. Mallory tepasteli jo hermostuneesti telttojen edessä, kun Odell halusi vielä ottaa valokuvan hänestä ja Irvinestä.

Kaksi pistettä rinteellä

Hyvästeltyään muut parivaljakko lähti kello 8.45 kiipeämään viitosleiriin. Sieltä illansuussa palanneet neljä šerpaa välittivät Mallorylta tiedon, että ”täällä on tyyntä ja kaikki näyttää lupaavalta”.

Seuraavana päivänä Mallory, Irvine ja neljä šerpaa kiipesivät kuutosleiriin, joka sijaitsi pohjoisrinteessä 8 168 metrin korkeudessa. Se oli viimeinen tukikohta ennen huippua, jonne oli sieltä matkaa vajaat 700 metriä. Pakattuaan makuupussit ja ruokatarvikkeet tuulille alttiille kallionkielekkeelle pystytettyyn kahden hengen telttaan šerpat lähtivät paluumatkalle. Hekin toivat viestin Mallorylta:

”Tarkoi­tus on päästä liikkeelle varhain aamulla, jolloin sää on toivottavasti kirkas. Jo kahdeksalta kannattaa ruveta tutkailemaan, olemmeko ylittämässä pyramidin juuressa kiertävää kallionauhaa vai kulkemassa kohti taivaanrantaa.”

Ilmoitus oli osoitettu John Noelille, jonka tehtävänä oli filmata vuoren valloitus kauko-objektiivin avulla. Sitä, mihin aikaan Mallory ja Irvine lähtivät liikkeelle, ei tiedetä tarkalleen. Kun Odell lähti sovitun suunnitelman mukaisesti kiipeämään kuutosleiriin aamukahdeksalta kesäkuun 8. päivänä, hän piti selvänä, että kaksikko oli ollut liikkeellä ainakin pari tuntia. Siksi hän uskoi miesten jo lähestyvän huippua ja mahdollisesti hakkaavan jäähän askelmia pyramidilta näyttävän harjan alueella.

Kului kuitenkin viisi tuntia, ennen kuin Odell erotti kaksi liikkuvaa tummaa pistettä jyrkkää kallionseinämää vasten. Mallory ja Irvine olivat noin 250 metrin päässä vuoren laelta eli selvästi aikataulustaan myöhässä. Odell ei kuitenkaan huolestunut asiasta, koska miehet etenivät rivakasti.

Odotettuaan Mallorya ja Irvineä yli kaksi tuntia kuutosleirissä Odell tajusi, että hänen oli parasta liittyä muiden seuraan. Laskeutuessaan hän katseli vähän väliä taakseen, mutta Mallory ja Irvine olivat kadonneet kuin maan nieleminä.

• Edellinen Sivu 3 / 4 Jatka