Nykyrutto ei juuri eroa mustasta surmasta
1300-luvulla tappavan epidemian aiheuttaneen bakteerin perimä on saatu kartoitettua. Se ei näytä juuri muuttuneen epidemiaa seuranneina vuosisatoina.
1300-luvulla tappavan epidemian aiheuttaneen bakteerin perimä on saatu kartoitettua. Se ei näytä juuri muuttuneen epidemiaa seuranneina vuosisatoina.
Ihmiskunnan historian pahimpiin tappajiin kuuluvan Yersinia pestis -ruttobakteerin perimä on kartoitettu.
Esimerkiksi Euroopassa 1300-luvulla riehuneeseen mustana surmana tunnettuun ruttoepidemiaan kuoli vähintään neljäsosa senaikaisesta väestöstä – ja vain viiden vuoden kuluessa.
Johannes Krause saksalaisesta Tübingenin yliopistosta tutki yhdessä brittiläisten kollegoidensa kanssa hammas- ja luunäytteitä, jotka olivat peräisin neljästä vuosina 1348 ja 1349 Lontoossa ruttoon kuolleesta ihmisestä.
Mustan surman aiheuttajan perintötekijät kartoitettiin näytteistä, jotka otettiin East Smithfieldin haudoissa säilyneistä lontoolaisten ruton uhrien jäännöksistä.
Kun niistä nykyaikaisen geenitekniikan avulla selvitettyjä ruttobakteerin perintötekijöitä verrattiin nykykantoihin, paljastui, että tämä vaarallinen taudinaiheuttaja ei ole käytännössä muuttunut 660:n viime vuoden aikana. Nykyiset ruttobakteerit näyttivät polveutuvan mustan surman taustalla olleesta muodosta tai jostain hyvin samantapaisesta versiosta.
Mustan surman aiheuttajan ja 17 nykyisen ruttobakteerikannan väliltä löytyi vain 97 eroa, vaikka koko perimä käsittää noin 4,6 miljoonaa dna-emästä. Nämä kohdat eivät anna suoraa vastausta kysymykseen, miksi musta surma oli niin vaarallinen epidemia kuin se oli. Osasyynä suureen kuolleisuuteen oli ilmeisesti entisaikojen huono hygienia.
