10 kuvaa Kuusta

On kulunut pian 40 vuotta siitä, kun ihminen viimeksi kävi Kuussa. Tällä hetkellä ei tiedetä, milloin sinne palataan, mutta Kuussa on vielä niin paljon tutkittavaa, että sinne todennäköisesti perustetaan pysyvä tukikohta.

Ennen kuin Barack Obama valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi, Nasalla oli selvät suunnitelmat jo lähitulevaisuudessa rakennettavasta kuutukikohdasta. Siksi se laukaisi 18. kesäkuuta 2009 LRO (Lunar Reconnaissance Orbiter) -luotaimen kohti Kuuta.

Yhdessä LRO:n kanssa laukaistiin toinen luotain, LCROSS ­(Lunar Crater Observation and Sensing Satellite). Sen piti iskeytyä lähelle Kuun etelä­napaa, kraatteriin, johon Aurinko ei paista koskaan ja jossa lämpötila voi laskea alle Pluton −230 asteen. Siksi arveltiin, että sieltä voisi löytyä vesijäätä.

Kuuhun iskeytyi ensin viimeinen vaihe Atlas-raketista, jolla luotaimet oli laukaistu. Se nostatti korkean pöly- ja höyry­pilven, jonka läpi LCROSS lensi ja jota se analysoi samalla, kun se itse suuntasi kohti Kuuta. Kun LCROSS osui Kuuhun, muodostui uusi pöly- ja höyrypilvi. Sitä taas analysoivat Kuun kierto­radalla lentävän LRO:n spektrometrit.

Kuu on luultua monipuolisempi taivaankappale

Mittausten analysointi kesti yli vuoden, mutta LCROSSin tulokset osoittivat, että Kuun koostumus on paljon oletettua monipuolisempi. Höyryistä 5–10 prosenttia koostui vedestä. Lisäksi havaittiin ammoniakkia, metaania, etyleeniä, syanidia, hiilidioksidia ja muita aineita. Samoin löytyi metallihöyryjä, kuten natriumia, sinkkiä, hopeaa ja kultaa.

LCROSSin tuloksista voidaan päätellä, että tulevaisuuden kuuasema kannattaa pystyttää Kuun jommallekummalle napa-alueelle, koska siellä on käytettävissä jäätä. Asiaan vaikuttavat kuitenkin myös muut tekijät. Tukikohta täytyy esimerkiksi sijoittaa tasaiselle alueelle, mistä on helppo lähteä ajoneuvoilla tutkimaan ympäristöä. Sen läheisyydessä ei siis saa olla isoja kiviä, kallionlohkareita, syviä uurteita eikä jyrkkiä rinteitä. Sopivan paikan valitsemiseksi tarvitaankin Kuusta mahdollisimman tarkka kartta.

LCROSSin iskeytymisen jälkeen LRO saattoi ryhtyä suorittamaan päätehtäväänsä – järjestelmällistä kartoitusta niin Kuun pinnasta kuin sen mineraali­koostumuksestakin. Etukäteen asetettiin suuria tavoitteita kameralle, jonka erotuskyky oli peräti puoli metriä. Sillä oli mahdollista kuvata tarkkaan esimerkiksi Apollo-alusten Kuuhun jääneet laskeutumistelineet. Kameran monet muutkin ainutlaatuiset otokset osoittavat, kuinka paljon uusia ja yllättäviä puolia Maan kiertolaisesta vielä löytyy.