Anomalicaris FI

Merihirviön fossiili hämäsi tutkijoita

Ensin tutkijat luulivat löytäneensä meduusan, katkaravun ja merimakkaran fossiilit. Paljon myöhemmin kävi ilmi, että ne kaikki olivat saman eläimen osia.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Anomalocaris on vanhin tunnettu merieläimen fossiili. Se eli kambrikaudella yli 500 miljoonaa vuotta sitten. Suhteessa saaliseläimiinsä Anomalocaris on suurin koskaan elänyt peto. Tuoreet Marokossa tehdyt fossiililöydöt osoittavat, että Anomalocaris saattoi olla jopa 1,5 metriä pitkä. Se ei kuulosta kovin kammottavalta pedolta, mutta täytyy muistaa, että muut kambrikauden eläimet olivat alle 5 senttiä pitkiä.

Anomalocaris johti tutkijat harhapoluille kerta toisensa jälkeen. Sen osat luokiteltiin milloin katkaravun tai meduusan, milloin merimakkaran kappaleiksi. Vasta vuonna 1985 tutkijoille valkeni, että kyse oli yhdestä yli 500 miljoonaa vuotta sitten eläneestä eliöstä.

Suu muistutti kameran suljinta

"Katkaravuksi" luultiin Anomalocariksen suupielten piikikkäitä ulokkeita, joilla se saattoi tarttua avuttomaan saaliiseen ja viedä herkun "meduusaan", joka oli sen kameran suljinta muistuttava suu. Silmät törröttivät ulokkeiden päässä kuin kaksi kukkaa. Itse asiassa "kukkasilmät" olivat kärpäsen silmien tavoin verkkosilmät.

Paleontologi Peter Van Roy yhdysvaltalaisesta Yalen yliopistosta kertoo, että Anomalocariksella oli loistava näkö, jota voidaan verrata nykyisten sudenkorentojen supersilmiin. Van Roy sai äskettäin valmiiksi puolitoistametrisen Anomalocaris-lajin tutkimukset. Laji on kookkain tähän mennessä tunnettu Anomalocaris.

Hirviö söi "taisteluvaunuja"

Tehokkaat silmät olivat selvä etu kilpavarustelussa, joka muinaisissa merissä johti siihen, että saaliseläimet alkoivat kehittää suojakseen panssareita. Anomalocarista vastaan panssareista ei kuitenkaan ollut juuri hyötyä, sillä jopa historian parhaiten panssaroitu merieläin, trilobiitti, päätyi sen vatsaan.

Katso miten Anomalocaris jahtaa trilobiitteja:

Anomalocariksen heimoon kuului monta erikokoista lajia. Eläimet menestyivät ja niitä eli kaikissa muinaismerissä.

Paleontologi löysi oudon fossiilin

Anomalocariksen kaltaista eläintä ei ollut nähty vuonna 1909, kun yhdysvaltalainen paleontologi Charles Walcott ratsasti muulikaravaanissa Kalliovuorilla. Walcott laskeutui satulasta kivisellä polulla ja napautti liuskekiveä vasaralla. Äkkiä kivestä paljastui pieni oudonnäköinen eläin.

Walcott törmäsi fossiiliaarteeseen

Walcott oli sattumalta törmännyt mittavaan fossiiliesiintymään. Kalliovuorten Burgess Shalen liuskekivistä on sittemmin löydetty kymmeniätuhansia fossiileja, joista Walcott itse havaitsi 65 000. Anomalocarista ei kuitenkaan pidetty tuolloin juuri muita kummempana, sillä sen oikeaa kokoa ei ymmärretty.

Anomalocariksen mittasuhteet selvisivät

Vasta kun tutkijat alkoivat ihmetellä, miksi muinaismerissä oli runsaasti pieniä eläimiä, mutta ei lainkaan ravintoketjun huipulla olevaa petoa, selvisi, millainen eläin Anomalocaris oli. Vuonna 1985 Derek Briggs ja hänen kollegansa Harry Whittington kokosivat palapelin osat ja paljastivat Anomalocariksen.

Otus nimettiin oitis trilobiittien kauhuksi. Nimelle on myös perusteita, sillä Australiassa löydetyt 500 miljoonaa vuotta vanhat ulostefossiilit osoittavat, että Anomalocariksen ruokaa olivat muun muassa panssarikuoriset trilobiitit. Samalla selvisi, mitä lajia vastaan trilobiitit tarvitsivat tukevat panssarinsa.

Suussa Anomalocariksella oli kolmisenkymmentä kovaa kitiinilevyä ikään kuin hampaina suuonkalon ympärillä. Levyt liikkuivat niin, että ne leikkasivat keskellä olevan saaliin pikku paloiksi. Suupielten piikikkäillä sarvimaisilla ulokkeilla eläin sieppasi saaliinsa. Silmät olivat ulokkeiden päässä erillään muusta eturuumiista. Vuonna 2012 selvisi, että Anomalocariksella oli verkkosilmä kuten kärpäsellä. Kyljissä oli 11 pitkulaista evämäistä uloketta, joita liikuttamalla eläin ui eteenpäin. Mahassa oli ilmeisesti pikku kiviä, joiden tehtävänä oli auttaa ravinnon hienontamisessa. Viuhkamainen pyrstö antoi vauhtia ja auttoi tekemään nopeita käännöksiä.

Lue lisää merten oudoista pedoista

Lue Tieteen Kuvalehden artikkeli Anomalocariksesta ja muista muinaisista meripedoista. Tiesitkö, että devonikaudella elänyt Dunkleosteus napsautti terävillä leuoillaan vaikka kaksimetrisen hain kahtia.

Tieteen Kuvalehden tilaajana voit ladata artikkellin tästä:

Etkö ole vielä tilaaja? Katso tarjoukset tästä.

Anomalocaris

Heimo: Anomalocarididae Esiintymiskausi: 530–480 miljoonaa vuotta sitten Enimmäisipituus: 1,5 metriä Saalis: Trilobiitit, madot, äyriäiset, nilviäiset

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: