Wildboar crocodile cranium

Karjukrokotiili kalautti tajun kankaalle

Karjukrokotiilillä oli erittäin terävät hampaat.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010 teksti Lars Thomas

Nykyisen Nigerin alueella eläneellä kuusi metriä pitkällä karjukrokotiililla tuskin oli ystäviä muiden eläinten joukossa. Se oli julma peto, jolla oli krokotiiliksikin harvinaisen hyvin kehittynyt purukalusto. Sen erittäin terävät hampaat, joita oli paikoin kolmessa rivissä, sopivat todennäköisesti parhaiten suurten kalojen syömiseen. Liukkaista, limaisista kaloista on nimittäin vaikea saada pitävää otetta. Jos karjukrokotiili sen sijaan käytti pitkiä hampaitaan isojen maaeläinten saalistamiseen, oli olemassa vaara, että ne katkesivat. Ehkä laji söi niin pieniä hirmuliskoja kuin suuria kalojakin.

On mahdollista, että karjukrokotiilin hampaisto vaihtui samaan tapaan kuin haiden hampaat. Niillä hammasrivi täydentyy heti, kun siitä katkeaa tai putoaa hammas.

Paul Sereno

Karjukrokotiilin erikoisin piirre oli kuitenkin leveä kuono, joka oli hyvin vahvaa tekoa. Laji saattoi käyttää sitä lyömäaseena. Nuijalle oli ehkä käyttöä yksilöiden välisissä yhteenotoissa esimerkiksi paritteluaikana, mutta luultavasti sillä oli enemmän merkitystä ravinnonhankinnassa. Voimakas krokotiili pystyi tainnuttamaan saaliseläimen iskemällä sitä kuonollaan päähän. Kun uhri oli tainnoksissa, krokotiilin oli helppo pistellä se poskeensa. Nykyisistä krokotiilieläimistä tähän taktiikkaan turvautuvat Etelä-Aasian gaviaalit. Ne moukaroivat kalaparvia päällään. Osuman saaneet kalat lamaantuvat. Gaviaalien ei sitten tarvitsekaan enää muuta kuin hotkaista kalat suuhunsa.

Karjukrokotiili

Tuntomerkki: Kolme riviä isoja hampaita Pituus: 6 metriä Ravinto: Suuret kalat ja pienet hirmuliskot

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: