Niels Bohr at blackboard

Tutkijankloppi pani fysiikan uusiksi

1900-luvun alkuun asti maailmaa yritettiin selittää klassisen fysiikan laeilla. Sitten vuonna 1913 nuori fyysikko esitti atomimallin, joka mullisti koko tieteenalan ja teki maailmankaikkeudesta niin kaoottisen, että jopa Albert Einsteinia hirvitti.

torstai 20. joulukuuta 2012 teksti Helle & Henrik Stub

Huhtikuussa 1913 Bohr otti rohkean askeleen ja totesi julkisesti, että klassisen fysiikan lait eivät päde atomin sisäisessä maailmassa.

Fyysikonalku julkaisi ideansa kolmessa artikkelissa Philosophical Magazine -lehdessä. Hän esitti, että atomissa on stationaarisia eli pysyviä ratoja, joilla elektroni voi kiertää menettämättä energiaa. Elektroni voi hypätä radalta toiselle. Jos se siirtyy ylemmältä radalta alemmalle, se menettää tietyn määrän energiaa, joka näkyy värillisenä valona.

Nimenomaan aineiden kemiallisiin reaktioihin liittyvä värillinen valo oli aiheuttanut tutkijoille harmaita hiuksia. 1800-luvun alussa huomattiin, että kun esimerkiksi suolaa siroteltiin tuleen ja liekkiä katsottiin valoa taittavan prisman läpi, tuli näkyviin värillisiä raitoja, niin sanottuja spektriviivoja. Niiden syntyä ei osattu selittää klassisen fysiikan laeilla, mutta vihdoin Bohrin atomimalli tarjosi selityksen.

Fyysikoiden maailmankuva perustuu yhä pääosin siihen, mitä Niels Bohr kollegoineen päätteli 1910–1920-luvuilla. Esimerkiksi ymmärrys elektronien käyttäytymisestä ei juuri ole muuttunut kvanttimekaniikan alkuajoista. Nykytutkimus on keskittynyt etsimään alkeishiukkasia eli aineen ja maailmankaikkeuden pienimpiä rakennusosasia.

Lue juttu Bohrin uraauurtavasta atomimallista lataamalla artikkeli pdf-tiedostona. Sinun pitää kirjautua sivustoon ennen lataamista.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: