Ruusu innoitti ikkunantekijöitä

Monissa ulkomaisissa kirkoissa on ainakin yksi kukkamaisesti koristeltu pyöreä ikkuna. Mistä tapa juontuu?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Kyllä näitä niin sanottuja ruusuikkunoita on kotimaisissakin kirkoissa, vaikkakin upeimmat esimerkit löytyvät Keski- ja Etelä-Euroopan maista, joissa rakennettiin 1100- ja 1500-lukujen välisenä aikana toinen toistaan hienompia niin sanottuja goottilaisia kirkkoja. Ruusuikkuna on saanut nimensä siitä, että se koostuu metallikehyksiin sijoitetuista värit-tömistä tai värjätyistä lasiruuduista, jotka muodostavat ruusun terälehtien tavoin ikkuna-aukon täyttävän kokonaisuuden. Vaikka ruusuikkuna on tavallinen goottilaisissa kirkoissa, sen idea on vanhempaa perua. Jo gotiikkaa edeltäneellä romaanisella kaudella Italian alueella tehtiin pyöreitä ikkunoita, joiden lasitus oli jaettu ruutuihin. Esikuvana saattoi toimia antiikin aikaisen roomalaisen temppelin Pantheonin kupoliin tehty pyöreä lasittamaton kattoikkuna, oculus, tai Palestiinassa Jerikon lähelle 700-luvulla rakennetun Hishamin palatsin kukaksi muotoiltu pyöröikkuna. Ruusuikkunan yleistymisestä saadaan kiittää rakennustaidollisia edistysaskeleita, jotka otettiin Euroopassa 1100-luvulla. Kun monumentaalirakentamisessa opittiin käyttämään esimerkiksi ristiholvin kaltaisia suippenevia rakenteita tukevia pitkittäiskaaria eli ruoteita, voitiin rakentaa entistä kookkaampia ikkunoita vaarantamatta seinien kantavuutta. Isot ikkuna-aukot jaettiin kuitenkin yhä pieniin ruutuihin. Pyöröikkunoiden lasituksessa oli luontevaa pyrkiä erilaisiin kukkamaisesti tyyliteltyihin ornamenttikuvioihin.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: