relief of Gregor XIII

Miksi kalenterissa on eripituisia kuukausia?

Miksi länsimaisessa kalenterissa on eripituisia vuosia ja kuukausia? Eikö karkauspäivistä voitaisi luopua?

maanantai 7. marraskuuta 2011

Kalenteri on keino esittää vuotuinen ajanlasku. Se taas perustuu taivaankappaleiden liikkeisiin.

Helposti havainnoitavia ajanjaksoja ovat maapallon pyörimisliikkeestä seuraava 24 tunnin pituinen vuorokausi, Kuun 29,53 vuorokautta kestävä kierto Maan ympäri eli kuukausi ja Maan 365,24 vuorokautta eli vuoden vievä matka Auringon ympäri.

Koska sekä kuukauden että vuoden tarkat pituudet ovat käytännön ajanlaskun kannalta hankalia, yksinkertaista kalenteria on vaikea saada aikaan. Nykyinen länsimainen kalenteri on tuhansia vuosia pitkän kehityksen tulos, eikä siinä ole enää sietämättömiä puutteita.

Länsimaisen kalenterin lähtökohdaksi valikoitui vuoden pituus. Näin se, montako päivää kalenterikuukaudessa on, menetti merkitystään eikä ollut suoraan kytköksissä Kuun kiertoon. Vaikka tällainen ajanlasku juontaa juurensa antiikin kulttuurista, kysymys ei ole roomalaisesta kalenterista.

Lyhyt helmikuu johtuu roomalaisista

Antiikin roomalaisten vuosi oli 355 vuorokauden pituinen. Päivien määrä vastaa 12:ta Kuun kiertoa. Koska aurinkovuosi on 10 vuorokautta pitempi, roomalaisten oli lisättävä kalenteriinsa aika ajoin ylimääräinen kuukausi. Karkauskuukausi tarvittiin noin joka kolmas vuosi. Karkauskuukaudellisina vuosina Februariuksessa (helmikuussa) oli vain 23 päivää.

Roomalaisten ajanlasku ei käynyt enää Julius Caesarin elinaikana (100–44 eaa.) yksiin edes vuodenaikojen kanssa. Hänen toimestaan käyttöön otettiin ilmeisesti egyptiläisvaikutteita saanut kalenteri, jota alettiin kutsua Caesarin mukaan juliaaniseksi. Suomessa sitä on nimitetty myös vanhaksi luvuksi erotukseksi nykyisestä gregoriaanisesta kalenterista, uudesta luvusta. Juliaaninen vuosi käsitti 365 päivää ja 12 kuukautta, joista lyhin oli entiseen tapaan Februarius. Uudistus poisti karkauskuukauden. Sen sijaan siirryttiin joka neljäs vuosi lisättävään karkauspäivään.

Ajanlaskun ja aurinkovuosien pituuden välisen epäsuhdan takia kevätpäiväntasaus ei ollut 1500-luvun kalenterissa enää lähelläkään oikeaa paikkaansa. Virhe korjattiin siirtymällä nykyiseen paavi Gregorius XIII:n mukaan nimettyyn ajanlaskuun. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoden keskipituus on 365,2425 päivää, joten virhettä kertyy noin 0,3 päivää vuosituhannessa.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: