Martian meteorit

Eliöitä on ollut 3,6 miljardia vuotta

tiistai 15. toukokuuta 2012 teksti Helle & Henrik Stub

Aluksi Maa oli kuuma planeetta, jonka pintaa peitti sula laava. Näissä ääriolosuhteissa tuskin syntyi orgaanisia yhdisteitä. Viimeistään 3,6 miljardia vuotta sitten Maa oli jäähtynyt ja rauhoittunut niin paljon, että alkoi muodostua valtameriä. Tästä vaiheesta ovatkin peräisin vanhimmat tunnetut elämän merkit.

Tuolloisten tapahtumien yksityiskohtia voidaan vain arvailla, mutta pidetään mahdollisena, että nuori maapallo tarjosi elämän synnylle välttämättömät edellytykset tai sitten ensimmäiset eliöt kehittyivät meteorien ja komeettojen tuomista orgaanisista aineista. Koska elämä sai hyvän lähdön, vaikuttaa ainakin teoriassa siltä, että elämän rakennuspalikoista syntyy suhteellisen helposti eläviä luontokappaleita.

Niin sanotun panspermiateorian mukaan niin itse elämä kuin sen rakennusaineetkin tulivat avaruudesta. Teorian vahvuuksiin kuuluu se, että se selittää, miksi Maa muuttui nopeasti eläväksi planeetaksi sen jälkeen, kun olosuhteet olivat muuttuneet elämälle otollisiksi.

Läpimurto vuonna 1952

Kemian ja fysiikan tutkijat joutuivat etsimään pitkään vastausta kysymykseen, miten elämä viime kädessä sai alkunsa. Vasta vuonna 1952 asiassa edistyttiin selvästi. Yhdysvaltalainen kemisti Harold Urey ja hänen biologiaan suuntautunut kollegansa Stanley Miller jäljittelivät laboratoriossa maapallolla muinoin vallinneita olosuhteita ja tuottivat eri aineiden avulla Maata miljardeja vuosia sitten ympäröineen ilmakehän kaltaisen kaasuseoksen. Salamoita simuloivat sähköpurkaukset huipensivat kokeen, jossa muodostui aminohappoina tunnettuja orgaanisia yhdisteitä.

Aminohapot eivät ole kuitenkaan ongelman ydin, sillä niiden syntyminen vaatii vain sopivat kemialliset olosuhteet. Ei ole siis erityisen ihmeellistä, että Ureyn–Millerin koe johti aminohappojen ilmestymiseen, sillä tulos on kemian lakien perusteella odotuksenmukainen.

Vaikka aminohapot ovat proteiinien rakenneosasia, tarvitaan tietoa, jonka mukaan ne asettuvat sellaiseen järjestykseen, että niistä muodostuu juuri elämää ylläpitäviä proteiineja. Tämä tieto ei kuitenkaan nykytiedon valossa näytä juontuvan luonnonlaeista. Jonkin on silti ohjattava biologisia prosesseja, joista elämä riippuu.

Tavallinen proteiinimolekyyli käsittää sata aminohappoa, jotka jakautuvat 20:een eri ryhmään. Koska vaihtoehtoisia yhdistelmiä on 10130, on mahdotonta, että tietty proteiini muodostuisi aivan sattumanvaraisesti.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: