Suo ei ollutkaan häpeällinen hauta

Saksan, Tanskan ja Alankomaiden soista löydetyt pronssi- ja rautakautiset vainajat ovat vääristyneen julkisuuskuvan uhreja. 145 tanskalaista suoruumista tutkinut arkeo­logi Morten Ravn haluaa korjata historiallisen väärinkäsityksen.

Kööpenhaminan yliopistossa toimivan Ravnin mukaan tutkijat ovat takertuneet liikaa roomalaisen historioitsijan Tacituksen käsityksiin. Tacitus kirjoitti Germania-teoksessaan, että pohjoisilla germaaniheimoilla oli tapana rangaista yhteisön normeista poikkeavia, kuten sotilaskarkureita, vammaisia ja homoseksuaaleja, hukuttamalla heidät suohon. Hän myös käytti termiä ”corpore infames”, joka tarkoittaa, että uhrien ruumiit häpäistiin.

Suoruumiiden pääkalloissa ja muissa luissa olevat vauriot ovat vahvistaneet tulkintoja kaltoinkohtelusta. Ravn huomauttaa, että jäljet ovat voineet syntyä happamassa suossa vasta hautauksen jälkeen. Lisäksi luiden katkominen on saattanut kuulua normaaleihin hautausmenoihin, sillä myös muista hautapaikoista löydetyillä ruumiilla on todettu samanlaisia vaurioita, vaikka vainajiin muuten on suhtauduttu kunnioittavasti.

Ravn mainitsee esimerkkinä Djurslandista Jyllannista 1879 löydetyn vuosien 190–60 eaa. välillä kuolleen Huldremosen naisen. Hänet oli puettu villahameeseen ja nahkaviittaan, ja hänen mukanaan oli runsaasti hautalahjoja.

Suoruumiita on löydetty myös oksilla, villalla tai tuohella vuoratuista haudoista. Ravnin mukaan he olivat kunnioitettuja vainajia, jotka vain haudattiin kos­teaan maahan.