Vernen Nautilus esikuvana

Vuonna 1950 Cousteau jäi virkavapaalle merivoimista. Hän oli saanut irlantilaisen Loël Guinnessin avustuksella haltuunsa Ison-Britannian laivaston vanhan miinanraivaajan, Calypson. Cousteau muutti toisen maailmansodan jälkeen Maltalla autolauttana toimineen laivan tutkimusalukseksi.

Calypsoon rakennettiin muun muassa painekammio, jossa sukeltajien paineet voitiin tasata. Kannelle lisättiin tarkkailutorni ja aluksen perään erityinen tasanne sukellusretkiä varten.

Calypson keulaan muotoiltiin ”lisänenä”, jonka kahdeksan ikkunan läpi miehistö pystyi tarkkailemaan elämää veden alla. Idean keulan ulokkeeseen Cousteau oli saanut Jules Vernen romaaneissa seikkailevan kapteeni Nemon Nautilus-aluksesta.

Siitä alkaen kun Calypso lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen, Cousteau keräsi varat tutkimustyöhönsä itse. Vähitellen rahaa alkoi kertyä kirjojen ja televisio-ohjelmien tuotosta. Vuosien varrella Cousteau ja Calypson tiimi ottivat vastaan varsin erilaisia työtehtäviä. He kartoittivat meren ekosysteemejä, löysivät tieteelle ennen tuntemattomia lajeja ja tekivät mittavia arkeologisia tutkimuksia.

Kesällä 1952 Calypso suuntasi Välimerelle Marseillen kaupungin kaakkoispuolelle. Sieltä löytyi yli 2 000 vuotta vanhan roomalaisaluksen hylky. Cousteaun miehistö teki yli 3 500 sukellusta 40
metrin syvyydessä lepäävälle hylylle ja sai nostettua pohjasta pintaan yli 10 000 arvokasta esinettä.

Punainen pipo matkasi Cousteaun mukana maailman ympäri. Cousteau kiersi Kap Hornin ja sukelsi­ pingviinien kanssa Antarktiksessa. Hän tutki hylkyjä Karibialla ja ekosysteemejä niin Niilin suistossa Egyptissä kuin Titicacajärvellä Andeilla. Hän teki merkittäviä löytöjä ja huolestui vuosien mittaan yhä enemmän siitä, miten ihminen saastuttaa meriä.

Saastuminen muutti merta

Pitkän uransa aikana Cousteau joutui seuraamaan, miten korallit menettivät värinsä, eläinlajit katosivat ja öljyvuodot tekivät tuhojaan. Huoli maailman merten­ tulevaisuudesta johti vuonna 1973 siihen, että Cousteau perusti Cousteau Society -nimisen järjestön merten tutkimista ja suojelua varten.

Inhimillinen tekijä

Cousteau kuoli vuonna 1997, mutta hänen järjestönsä on yhä voimissaan. Nykyisin voittoa tavoittelemattoman organisaation johdossa on Cous­teaun toinen vaimo, Francine Cousteau.

Järjestö panostaa koulutukseen, rannikkojen suojeluun ja tutkimukseen. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat eri puolilla maailmaa jo monin paikoin havaittavissa. Cousteau Society yrittää edistää luonnon asiaa koulutuksen kautta, jotta rannikkoalueiden köyhäkin väestö saisi keinoja pohtia, miten omat toimet vaikuttavat elinympäristön tilaan.

”Meillä on ohjelmia, joiden tavoitteena on neuvoa, miten ihmisten ja luonnon hyvinvointia rannikoilla voidaan auttaa. Pääasiassa kyse on koulutuksesta”, kertoo Francine Cousteau.

Punapipoisen merentutkijan Cousteaun nimeä kantava järjestö jatkaa perustajansa työtä: merten salaisuuksien selvittämistä ja merten suojelua.

• Edellinen Sivu 2 / 2