Etäisyydet ja pyörteet hankaloittavat kuvaamista

Voiko tähdistä ottaa tarkkoja valokuvia vai näkyvätkö ne aina vain valotäplinä?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Suunnattomien etäisyyksien vuoksi on vaikeaa kuvata muiden tähtien kuin Auringon pintaa ja ulottuvuuksia. Jos Aurinko olisi yhtä kaukana kuin lähimmät muut tähdet, se olisi kuin nuppineulanpää 30 kilometrin päästä nähtynä. Kuvaamista vaikeuttaa myös se, että Maan ilmakehän pyörteisyys ohjaa tähdistä tulevia valonsäteitä eri suuntiin. Tämä näkyy kirkkaina öinä tähtien tuikkimisena. Ilmakehän pyörteisyys ei häiritse avaruusteleskooppeja, kuten Hubblea. Toisaalta kuvien tarkkuus ei ole kovin hyvä. Valokuva koostuu kuvaelementeistä, pikseleistä, jotka ovat monta kertaa suurempia kuin kaukaa siintävä tähti. Siksi tähden kaikki valo sijoittuu vain yhden pikselin alueelle eikä tähden pinnasta näy yksityiskohtia. Vain muutamat tähdet ovat niin suuria, että niiden valo osuu useampaan pikseliin. Tällainen on esimerkiksi Orionin tähdistön punainen ylijättiläinen Betelgeuze, jonka läpimitta on moni-satakertainen Aurinkoon verrattuna ja etäisyys Maasta ”vain” 427 valovuotta. Vuonna 1996 Hubble otti siitä kuvan, joka oli historian ensimmäinen vieraan tähden pinnasta otettu valokuva.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: