Kuolevan tähden loppunousu

Valkoisen kääpiön on ensimmäisen kerran havaittu elpyvän hetkellisesti

tiistai 1. syyskuuta 2009

Yleensä tähdet käyvät läpi kaikki kehitysvaiheensa hyvin hitaasti. Niiden elinkaari kestää miljardeja vuosia. Jotkin tähdet näyttävät uhmaavan normaalia sammumista innostumalla tilapäisesti uuteen leiskuntaan. Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä, johon kuuluivat muun muassa puolalainen Marcin Hajduk ja meksikolainen José A. Lopéz, havainnoi Sakurain kohteena tunnettua tähteä, jolla oli lyhyt mutta dramaattinen loppu. Sakurain kohde oli jo kutistunut suunnilleen Maan kokoiseksi niin sanotuksi valkoiseksi kääpiöksi, kun se kasvoi vain muutamassa vuodessa noin sata kertaa niin suureksi kuin Aurinko. Jos vedyn loppuessa punaiseksi jättiläiseksi kasvanut tähti on suhteellisen kevyt, sen kuuma ja tiivis keskusta ”puhaltaa” harvat ulko-osat rauhallisesti ympäröivään avaruuteen. Tätä välivaihetta kutsutaan planetaariseksi sumuksi. Kun ympäröivä kaasupilvi on hävinnyt, punaisesta jättiläisestä jää jäljelle tiivis keskus, valkoinen kääpiö. Normaalisti ydinreaktiot lakkaavat tällöin, mutta joskus valkoinen kääpiö alkaa kasvaa jälleen punaiseksi jättiläiseksi. Kun tähden sisäosat tiivistyvät, lämpötila nousee. Joissakin tapauksissa kuumuus aiheuttaa rajun heliumpurkauksen, ja käynnistyvät ydinreaktiot va-pauttavat paljon energiaa. Siksi tähti kasvaa nopeasti, mutta samalla se jäähtyy. Tähden säde voi kasvaa 10000-kertaiseksi. Voimiensa tunnossa olevan jättiläisen päivät ovat kuitenkin luetut: se surkastuu 10–1000 vuodessa valkoiseksi kääpiöksi, jota ympäröi planetaarinen sumu.

Lue lisää siitä, miten tähdet syntyvät.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: