Bean mirrors Conrad

Conrad voitti 500 dollarin vedon

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Gordon oli Yankee Clipper -komentomoduulissa Kuuta kiertävällä radalla, kun Conrad ja Bean puoli vuorokautta myöhemmin lähestyivät Kuun pintaa Intrepid-kuualuksella. Kun alus oli noin 2,5 kilometriä Kuun yläpuolella, Conrad uskoi näkevänsä lumiukon, mutta ei ollut aivan varma.

Kahden kilometrin korkeudessa hän havaitsi aavemaisen tasangon, jossa oli tuhansia kraattereita. Yhtäkkiä hän ei nähnyt maisemassa mitään valokuvista tuttua kiintopistettä, mutta sitten lumiukon ääriviivat piirtyivät kaukaisuudesta hänen eteensä.

”Hei, tuossa se on! Voi jestas!” riemuitsi Conrad. Kuualus jatkoi kovaa vauhtia kohti Kuun pintaa. Noin 300 metrin korkeudessa alus oli radalla, joka johti Surveyorin luo. ”Hyvältä näyttää, beibi, hyvältä näyttää”, sanoi Bean, joka tarkkaili laitteita. Conrad oli kuitenkin eri mieltä, sillä hänestä edessä näytti olevan pikemminkin taistelukenttä ja kivierämaa kuin sopiva laskeutumispaikka.

Ohi meni

Conrad otti tietokoneohjauksen pois päältä 120 metrissä. Ensimmäiseksi hän hidasti vauhtia. Hän tarvitsi aikaa alueen tarkkailuun, ja äkkiä hän havaitsikin Surveyorin allaan. ”Äh, me lensimme sen ohi”, hän huudahti.

Maasto oli erittäin epätasaista, mutta Conrad näki kraatterin luoteisnurkassa tasaisen kohdan. Hän käänsi Intrepidin jyrkästi vasempaan samalla kun Bean luki korkeusmittaria. ”60 metriä, meidän täytyy laskeutua nyt”, Bean sanoi.

”Okei”, vastasi Conrad ja aloitti laskeutumisen. Pian Kuun pinta peittyi pölypilveen, eikä Conrad erottanut, oliko alla kivenmurikka vai kraatteri. Näkyvyyttä ei ollut lainkaan aluksen nostattaman pölyn vuoksi. Äkkiä laitteistossa kuitenkin syttyi kosketusvalo, ja sekunti sen jälkeen Intrepid pysähtyi.

”Loistava laskeutuminen, Pete. Upeaa!” hehkutti Bean ja läimäytti Conradia ystävällisesti selkään. ”Pitäkää hauskaa”, toivotti Gordon, joka henkeään pidätellen oli seurannut laskeutumista komentomoduulissa. Myös Maassa lennonjohdossa oltiin helpottuneita jännittävien sekuntien jälkeen. ”Hän teki sen!” kuului innostunut huudahdus Houstonista.

Conrad oli lumiukkoa etsiessään onnistunut laskeutumaan ainoastaan 183 metrin päähän Surveyor-luotaimesta. Tarkan laskeutumisen tavoite oli siis saavutettu. Se merkitsi sitä, että myöhempien kuulentojen laskeutumispaikat voitiin valita hyvinkin täsmällisesti tutkijoiden toiveiden mukaan.

Kun Conrad noin viisi tuntia laskeutumisen jälkeen oli valmis astumaan Kuun pinnalle, hän tiesi tarkalleen, mitä hän aikoi ensi töikseen sanoa.

Edellisenä kesänä italialainen toimittaja ja kirjailija Oriana Fallaci oli jutellut Conradin kanssa ja kertonut olevansa vakuuttunut siitä, että Nasasta oli määrätty, mitä Armstrongin piti sanoa astuessaan Kuuhun. Conrad oli yrittänyt saada Fallacin uskomaan, että ”Pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus ihmiskunnalle” oli Armstrongin omaa keksintöä.

Niinpä Conradilla oli nyt 500 dollarin veto Fallacin kanssa siitä, että hän voi ensimmäisillä sanoillaan Kuussa vapaasti Nasan johdosta riippumatta viitata omaan vaatimattomaan pituuteensa. Astuessaan Kuun pinnalle pienikokoinen Conrad lausui: ”Jihuu! Se oli Neilille varmaankin pieni askel, mutta minulle se oli pitkä.” Conrad oli voittanut vedon.

Bean and ALSEP

Alastonkuvia tarkistuslistalla

Puolen tunnin kuluttua Kuun pinnalle pääsi myös Bean. Kummallakin astronautilla oli pitkä lista tehtäviä, jotka heidän piti suorittaa yli seitsemän tuntia kestävän kuukävelyn aikana. Jokaiselle minuutille oli suunniteltu jotain tekemistä.

Aluksi astronautit asensivat televisiokameran, jonka piti lähettää ensimmäistä kertaa värikuvaa Kuusta Maahan. Bean suuntasi kameran vahingossa suoraan Aurinkoon. Voimakas valo tuhosi linssin muutamassa sekunnissa, joten historian toinen televisiolähetys Kuusta muuttui radiolähetykseksi.

Nasalle kuvan puuttuminen saattoi olla hyväkin asia, sillä Conradia alkoi äkkiä naurattaa, kun hän luki tarkistuslistaansa. Varamiehistön jäsenet olivat liimanneet sivuille pieniä nakukuvia Playboy-lehdestä. Kuvien viereen oli kirjoitettu huomautus: ”Muista kuvailla pinnanmuotoja!”

Ensimmäisellä kuukävelyllä Conrad ja Bean keräsivät näytteitä ja asensivat ALSEP-laitteiston, joka oli ensimmäinen vieraalle taivaankappaleelle viety tieteellinen mittausasema. Yöunien jälkeen astronautit poistuivat jälleen Intrepidistä ja suuntasivat kohti Surveyor-luotainta.

He irrottivat siitä osia, jotka tuotiin Maahan analysoitaviksi. Neljän tunnin kuukävelyn jälkeen Conrad ja Bean palasivat väsyneinä ja harmaanruskean kuupölyn peittäminä Intrepidiin. Ruokailun jälkeen he alkoivat valmistautua paluulennolle kohti komentoalusta.

Bean, joka oli nauttinut 31,5 tunnin oleskelusta Kuussa, muuttui äkkiä varsin hiljaiseksi. ”Huolestuttaako nousumoottorien toiminta?” kysyi Conrad. ”Kyllä”, vastasi Bean vaimeasti. ”Ei syytä huoleen, Al. Jos moottori ei toimi, meistä tulee kuuohjelman ensimmäiset muistomerkit”, vastasi Conrad pilaillen.

Kaksi erittäin likaista miestä palasi Kuusta

Kummankin helpotukseksi Intrepid nousi vaivatta Kuun pinnalta, ja 37-tuntisen retkensä jälkeen se telakoitui komentoalukseen Kuuta kiertävällä radalla. Gordon odotti innoissaan ystäviensä paluuta, mutta kun hän kurkisti kuualukseen johtavaan tunneliin, hän näki vain kaksi likaista hahmoa, jotka leijuivat pölypilvessä.

”Hei, ette muuten tule sotkemaan minun siistiä alustani”, sanoi Gordon ja komensi Conradin ja Beanin riisumaan heti avaruuspukunsa. Muutaman minuutin kuluttua komentoaluksen luukusta leijui sisään kaksi alastonta astronauttia, joilla oli vain kuulokemikrofonit päässään.

Komentoalus kiersi Kuun vielä 11 kertaa. Sitten Yankee Clipperin moottorit käynnistettiin ja alkoi kolme vuorokautta kestänyt matka takaisin Maahan. Kotimatka sujui ongelmitta, ja aikaisin aamulla marraskuun 24. päivänä komentoalus lopulta syöksyi kohti Tyyntämerta. Lennonjohdossa Nasan työntekijät olivat kuin tulisilla hiilillä, sillä ei tiedetty varmasti, olivatko laskuvarjot lainkaan toimintakunnossa.

Onneksi pahat aavistukset osoittautuivat aiheettomiksi. Varjot aukesivat, ja Apollo 12 läiskähti suunnitelmien mukaan mereen.

Laskeutuminen oli kuitenkin niin raju, että yksi kamera irtosi kiinnityksistään ja osui Beanin otsaan. Hän sai kokemuksiensa lisäksi muistoksi kuulennoltaan 2,5 senttiä pitkän haavan.

Salamoiden säestämänä avaruuteen noussut Apollo 12 -lento aloitti kuuohjelmassa uuden aikakauden. Tarkka laskeutuminen Kuuhun oli onnistunut. Nyt olivat vuorossa taas seuraavat haasteet.

Menestyksekkään lennon jälkeen ei osattu kuvitella, että puoli vuotta myöhemmin kuulentojen onnistumista ei voitukaan enää pitää itsestäänselvyytenä. Huhtikuussa 1970 Apollo 13:n viesti ”Houston, meillä on ongelma”, keskeytti matkan Kuuhun ja aloitti miehistön pelastusoperaation.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: