Avaruusromu on riesana pitkään

Maan kiertoradalla on tunnetusti paljon romusatelliitteja. Miten niistä voidaan päästä eroon?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Sen jälkeen kun ensimmäinen satelliitti Sputnik lähetettiin kiertämään Maata vuonna 1957, avaruuteen on laukaistu noin 4 500 rakettia. Ne ovat vieneet mukanaan muun muassa avaruuslentäjiä, satelliitteja ja avaruusasemien osia. Useimmista laukaisuista on jäänyt Maan kiertoradalle jonkinlaista romua, kuten rakettien ensimmäisiä vaiheita. Maata kiertää jo alle 2 000 kilometrin etäisyydellä reilusti yli 100 000 ihmisen tekemää kappaletta, joiden läpimitta on 1–10 senttimetriä. Jos otetaan huomioon myös niitä pienemmät ja kauempana olevat kappaleet, luku kohoaa satoihintuhansiin. Avaruudessa törmäys sentin läpimitaltaan olevaan kappaleeseen vastaa sitä, että kohtaisi 100 kilometriä tunnissa kulkevan keilapallon. Tästä syystä avaruusjärjestöt suhtautuvat tilanteeseen vakavasti. Lisäksi romun määrä vähenee hitaasti vain, kun kappaleita putoaa ilmakehään ja palaa siellä. Avaruusromun vähentämisestä on esitetty erilaisia ajatuksia. Muun muassa on ehdotettu, että romunkappaleita voitaisiin kuumentaa Maasta käsin laserilla, jolloin niiden rata muuttuisi ja ne putoaisivat nopeammin ilmakehään. On myös tutkittu, voitaisiinko satelliitit varustaa Maan magneettikentästä varautuvalla kaapelilla, joka tarvittaessa hidastaisi vauhtia, tai voitaisiinko niitä pudottaa radaltaan raketeilla. Toimivaa ja edullista menetelmää ei vain ole keksitty. Koska Maan ympäristö on käymässä romun vuoksi vaaralliseksi avaruuslennoille, ainoa mahdollisuus on vähentää uuden romun syntymistä. Jopa YK on ottanut asiaan kantaa ja suositellut avaruusjärjestöille vanhojen satelliittien ohjaamista mahdollisimman matalille radoille, jotta ne päätyisivät ilmakehään jo muutamassa vuodessa.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: