Irwin and Moon Car

Apollo 15: Autoilua Kuussa

Apollo 15:n astronautit kartoittivat ensimmäisinä Kuun vuoristoseutua. Vaikka tutkimusretkeläisten apuna oli tällä kertaa auto, kyse ei ollut mistään sunnuntaiajelusta.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

David Scott ei olisi voinut kuvitella kiinnostavampaa laskeutumispaikkaa kuin neljän kilometrin korkuisen Hadleyn vuoren juuri oli. Vuori kuului Apenniinien vuoriketjuun, jonka ylilento oli saanut Scottin ja hänen kumppaninsa James Irwinin hengityksen salpautumaan.

31. heinäkuuta 1971 Scott tarkasteli aluksi hetken kuualus Falconin portaiden yläpäästä vuorien kultaisena hohtavia pyöreitä huippuja. Kun hän sitten laskeutui portaat alas, hän suorastaan tärisi innosta: ”Ihminen on syntynyt uteliaaksi. Ja tämä on tutkimusmatkailua parhaimmillaan.”

Fieldwork David Scott

Uudet varusteet veivät pidemmälle

Scott oli jo seitsemäs ihminen Kuun kamaralla ja Irwin kahdeksas. Heillä oli kuitenkin ensimmäistä kertaa Apollo-ohjelman aikana mukanaan kulkuneuvo, jonka ansiosta he pystyivät käymään huomattavasti kauempana laskeutumispaikasta kuin aiemmat astronautit. Sähkökäyttöinen Lunar Roving Vehicle ei ollut Apollo 15 -lennon ainoa uudistus.

Tällä kertaa astronauttien oli tarkoitus viettää Kuussa peräti 67 tuntia. He myös pystyivät oleskelemaan kuumoduulin ulkopuolella seitsemän ja puoli tuntia kerrallaan eli kaksinkertaisen ajan entiseen verrattuna. Uudistetuissa avaruuspuvuissa he pystyivät kumartumaan. Pienikokoista elintoimintojen ylläpitojärjestelmää, joka sisälsi vettä, happea ja jäähdytyslaitteiston, oli myös paranneltu.

Scott ja Irwin olivat myös henkisesti paremmin valmistautuneita tehtäväänsä kuin heitä ennen Kuussa käyneet astronautit. He olivat opiskelleet geologiaa ja osallistuneet maastoretkille, joilla he olivat opetelleet ottamaan näytteitä ja luokittelemaan ja kuvailemaan kivilajeja. Heidät oli valmennettu ottamaan tutkimusretkestä kaikki irti.

Scott tunsi syystäkin itsensä hyvin valmistautuneeksi irrottaessaan kuuautoa Falconista Irwinin kanssa. Lennon ja laskeutumisen aikana ajoneuvo oli ollut kokoontaitettuna kuumoduulin sivulla. Kun astronautit laskivat sen alas, pyörät avautuivat ja lukittuivat automaattisesti oikeaan asentoon.

Yli töyssyjen ja kuoppien

Hieman yli puolen tunnin päästä Scott ja Irwin istuivat jo valmiina lähtöön. Kolmimetrinen ja nelipyöräinen ajoneuvo muistutti ulkonäöltään hieman mäkiautoa, mutta siinä oli oma navigointi- ja viestintäjärjestelmänsä.

Vaikka menopelin paino oli vain 35 kiloa, se oli suunniteltu kantamaan kahden avaruuspukuisen astronautin, heidän varusteidensa ja matkalta kerättyjen näytteiden paino. Kuuauton keskinopeus oli 10 kilometriä tunnissa, mikä oli astronauteista enemmän kuin riittävä. Aina, kun renkaat kulkivat töyssyn tai kuopan yli – eikä Hadleyn tasangolla juuri muuta ollutkaan – ajoneuvo pomppasi hetkeksi ilmaan.

Ensimmäisellä tutkimusretkellä Irwinista tuntui kuin hän olisi ollut vikuroivan hevosen selässä. Kun Scott ohitti jyrkästi kraatterin, Irwin joutui tarrautumaan hädissään istuimeensa. Reitin kunto ei jäänyt kellekään epäselväksi.

Komentokeskuksessa Scottin kuultiin kerta toisensa jälkeen kehottavan Irwiniä pitämään kiinni. Irwin taas ei kyennyt vastaamaan kuin hermostuneella naurulla. Jostain syystä kuuauton etupyörien ohjaus ei toiminut, ja Scottilla oli vaikeuksia saada auto kulkemaan oikeaan suuntaan vain takapyöriä kääntämällä. Aika ajoin hän oli menettää auton hallinnan, ja useita kertoja hän joutui jarruttamaan äkillisesti, kun edessä avautui pudotus kraatteriin.

Ensimmäinen kohde, josta miesten piti kerätä näytteitä, oli Elbow- eli Kyynärpääkraatteri. Sen jälkeen he jatkoivat matkaa rinnettä ylös kohti Apenniinien juurella sijaitsevaa St. Georgen kraatteria. Sen rinteeseen avautuva maisema teki Scottiin niin suuren vaikutuksen, että häneltä loppuivat sanat hänen yrittäessään kuvailla sitä. ”Katsomme alas laaksoon… Se on mahtava”, hän takelteli tutkiessaan Hadleyn juurella kiemurtelevaa uomaa.

Hadleyn rilliksi kutsuttu uoma vaikutti siltä kuin sen olisi aikoinaan uurtanut Kuun kuoren sisältä pursuava laava. Näkymää päästiin tarkastelemaan värilähetyksenä myös komentokeskuksessa Houstonissa kuuauton etuosaan kiinnitetyn tv-kameran välityksellä. ”Ehdottomasti ei-maallista”, luonnehti näkymää yksi lennonjohdon jäsenistä.

Video

Apollo 15 -lennon astronauteilla oli mukanaan videokamera. Napsauta linkkiä, niin näet ja kuulet laskeutumisen Kuuhun heidän näkökulmastaan.

Teema

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: