Lightning Apollo 12

Apollo 12: Salaman armoilla

Vain puoli minuuttia laukaisun jälkeen Saturn 5 -raketti osui kahden salaman tielle. Näytti siltä, että Nasan toinen miehitetty kuulento päättyy täydelliseen katastrofiin ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkaakaan.

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Piiskaava marraskuinen sade rummutti Apollo 12:n ikkunoita. Muhkean Saturn 5 -kantoraketin päässä nökötti Yankee Clipper -komentomoduuli, jossa kolme astronauttia odotti raketin laukaisua. Kennedyn avaruuskeskus oli ollut tummien pilvien peitossa koko päivän, ja ajoittain näytti siltä, että laukaisu joudutaan perumaan.

Kahdeksan kuukauden ajan astronautit Charles ”Pete” Conrad, Dick Gordon ja Alan Bean olivat harjoitelleet historian toista kuulentoa varten. Heille Apollo 12:n laukaisun siirtäminen tuonnemmaksi olisi ollut henkisesti vaikea paikka. He tähyilivät optimistisina tummanharmaalle taivaalle – ja odottivat viestiä lennonjohdolta. Aurinko pilkahti aina välillä näkyviin, mutta kerta toisensa jälkeen taivas tummeni ja salamat leiskuivat horisontissa.

Noin kello 11.00 miehistö sai vihdoin toivomansa viestin: sää ei enää ollut esteenä laukaisulle, sillä 30 kilometrin säteellä ei ollut havaittu yhden yhtäkään salamaa. Kello 11.22 Apollo 12 -lento laukaistiin jylisten matkaan. ”Komea lähtö”, ilmoitti Conrad valvontakeskukseen. ”Taivas on selkenemässä”, jatkoi Gordon, mutta juuri kun hän sai sen sanottua, ulkona näkyi kirkas välähdys. Sitä seurasi korviin sattuva paukahdus, joka järisytti alusta.

Jokin oli pahasti pielessä

”Mikä helvetti se oli?” kysyi Gordon. Hän ei saanut vastausta, ja heti sen jälkeen astronautit havaitsivat, että melkein kaikki varoitusvalot vilkkuivat. Kokenut Conradkaan ei ollut koskaan nähnyt niin monta varoitusvaloa kerralla. Hän tiesi, että jotain oli pahasti pielessä. ”Okei, ystävät. En tiedä, mitä täällä oikein tapahtui, mutta kaikki laitteet näyttävät pettäneen”, totesi Conrad.

Jännittyneenä Conrad alkoi luetella virheilmoituksia toivoen, että lennonjohto Houstonissa osaisi ratkaista ongelmat. Pian selvisi, että 36 sekuntia laukaisun jälkeen alukseen osui ensimmäinen salama ja toinen iski 52 sekuntia laukaisusta. Salamat olivat aiheuttaneet oikosulkuja aluksen järjestelmiin. ”Apollo 12, yrittäkää käynnistää polttokennot uudelleen”, kuului käsky Houstonista, kun alus kiisi 10 000 kilometrin tuntivauhtia avaruudessa.

Hieman sen jälkeen kun raketin ensimmäinen vaihe oli irronnut noin 70 kilometrin korkeudessa, Bean onnistui käynnistämään järjestelmän uudelleen. Varoitusvalot sammuivat, ja kaikki toimi taas niin kuin pitikin. Conrad alkoi hihitellä silkasta helpotuksesta, ja nauru tarttui pian muihinkin. Kaikki kolme laskivat jo leikkiä jatkaessaan matkaa Maata kiertävälle radalle. ”Nyt niillä on jotakin kirjoitettavaa illalla”, sanoi Conrad toimittajiin viitaten.

Hilpeästä tunnelmasta huolimatta miehistö pelkäsi, että Houstonista tulisi käsky keskeyttää lento. Astronautit eivät tienneet, olivatko komentomoduuli ja Intrepid-kuumoduuli toimintakunnossa. Vihdoin 2 tuntia ja 48 minuuttia laukaisun jälkeen lennonjohdosta ilmoitettiin, että alus voi jatkaa matkaa kohti Kuuta. Houstonissa pelättiin kuitenkin, että Yankee Clipper -komentomoduulin laskuvarjot laukaiseva järjestelmä oli saattanut tuhoutua salamaniskussa. Lennonjohto ei kuitenkaan ilmoittanut siitä miehistölle, sillä jos laskuvarjot eivät aukeaisi laskeuduttaessa, astronautit menettäisivät joka tapauksessa henkensä. Johto antoi miesten jatkaa kymmenpäiväiseksi suunniteltua kuulentoa.

Condrad and Surveyor 3

Kohteena Myrskyjen valtameri

Melkein neljä kuukautta aiemmin heinäkuussa 1969 Apollo 11 -lennon astronautit olivat laskeutuneet Kuuhun. Tuolloin aiottu laskeutumispaikka jäi kuitenkin 6,5 kilometrin päähän. Nasalle oli erittäin tärkeää, että seuraavilla Apollo-lennoilla Kuun pinnalle päästään juuri suunniteltuun kohtaan.

Apollo 11 oli osoitus siitä, että Yhdysvalloilla on kuulentoon tarvittava tekniikka ja taito. Nyt oli tavoitteena tutkia Kuun geologiaa. Tutkijat toivoivat saavansa lisää tietoa siitä, miten Kuu on muodostunut, sillä Kuun alkuperän tuntemus valottaisi myös sitä, miten maapallo aikoinaan syntyi.

Mittava geologijoukko pohti ennen Apollo 12 -lentoa, mikä olisi otollinen laskeutumispaikka. Sisäpiirissä sitä kutsuttiin Peten parkkipaikaksi lennon kapteenin Charles ”Pete” Conradin mukaan. Paikaksi valittiin lopulta Myrskyjen valtamereksi kutsutulla laajalla tasangolla sijaitseva kohta, jonne Surveyor 3 -luotain oli laskeutunut huhtikuussa 1967.

Astronauttien oli tarkoitus tutkia, miten Kuun olosuhteet olivat vaikuttaneet luotaimeen 31 kuukauden aikana. Paikan kiinnostavuutta lisäsi myös se, että Myrskyjen valtameren kerrostumat olivat luultavasti nuorempia kuin Hiljaisuuden meressä, joten Maahan saataisiin erilaisia näytteitä.

Apollo 12 -lennon ja koko Kuun tutkimusohjelman jatko riippui siitä, miten tarkasti Conrad saisi ohjattua Intrepid-laskeutumisaluksen Kuun pinnalle. Conrad oli tietoinen häneen kohdistuvista odotuksista. Harjoituksissa hän oli laskeutunut Myrskyjen valtamereen niin monta kertaa, että hän tunsi alueen unissaankin. Hänen mieleensä oli painunut muistikuva kraatterin reunalla seisovasta Surveyor 3 -luotaimesta, jota ympäröivä maisema muistutti lumiukon ääriviivoja.

”Toivon, että löydän lumiukon. Toiseksi toivon, että löydämme laskeutumispaikan. Ja kolmanneksi toivon, että laskeutuminen sujuu ongelmitta”, sanoi Conrad lennon neljäntenä päivänä, kun astronautit olivat syömässä pekonia. Laskeutumisen oli määrä tapahtua seuraavana päivänä.

Conrad on Moon

Teema

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: