Avaruuden laajeneminen

Tähtitieteen perusolettama on se, että maailmankaikkeus laajenee. Miten se on havaittu?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Avaruuden laajenemisen havaitsi 1929 yhdysvaltalainen tähtitieteilijä Edwin Hubble (1889–1953). Hän tutki kaukaisten tähtien ja galaksien valon spektriä ja huomasi, että valon spektriviivat siirtyivät pitemmille aallonpituuksille eli punaiseen päin. Hän tulkitsi tämän ns. punasiirtymän niin, että galaksit etääntyivät Maasta. Hän huomasi myös, että punasiirtymä on sitä suurempi, mitä kauempana tähti tai galaksi on eli galaksit etääntyivät sitä nopeammin, mitä kauempana ne ovat. Myöhemmin hänen havaintojensa perusteella kehitettiin fysiikan laki avaruuden laajemisesta. Tämä ns. Hubblen laki on ilmaistu kaavalla v = Hr. Sen mukaan galaksin nopeus (v) saadaan kertomalla sen etäisyys (r) vakiolla (H). H:n eli Hubblen vakion arvosta ei ole päästy yksimielisyyteen. Hubblen oman arvion mukaan se oli noin 150 km/s/miljoona valovuotta. Keväällä 1999 sen arvoksi ehdotettiin avaruusteleskooppi Hubblen mittausten nojalla noin 20 km/s/miljoona valovuotta. Tämä tarkoittaa sitä, että galaksi A, joka on miljoona valovuotta kauempana kuin galaksi B, loittonee 20 km/s nopeammin kuin B. Maailmankaikkeuden laajenemisen mittaaminen perustuu siis galaksien liikkeeseen, mutta ilmiö koskee yhtä lailla kaikkia avaruuden kohteita. Hubblen vakiosta voi johtaa myös maailmankaikkeuden iän. Jos kohde liikkuu aina samalla nopeudella (v), voidaan laskea, missä ajassa se on tullut etäisyydelle (r). Nykykäsitys Hubblen vakiosta antaa universumin iäksi noin 15 miljardia vuotta.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: