Guangzhou by night

Maa on ahtaalla

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Yhtä kauan kuin väestönkasvusta on puhuttu, on myös esitetty pessimistisiä näkemyksiä elintilan loppumisesta maapallolta. Jo 1700-luvun lopulla, kun maapallon väestömäärä läheni vasta miljardia, brittiläinen taloustieteilijä Thomas Malthus varoitteli, että ihmiskuntaa kohtaa ennenaikainen kuolema, jos ihmisiä syntyy vielä paljon lisää. Malthusin mukaan väestön kasvaminen elintarviketuotantoa nopeammin johtaa sotiin, sairauksiin ja nälänhätään.

Toistaiseksi Malthusin ja muiden pessimistien näkökannat ovat osoittautuneet liioitelluiksi, sillä ihmiskunta porskuttaa yhä. Toisaalta planeettamme ei välttämättä kestä, jos sen väestö vielä lisääntyy hurjasti. Ennen kuin väestönkasvu vihdoin tasaantuu tai kääntyy laskuun kuluvan vuosisadan puolivälissä, ehtii vielä syntyä miljoonia ihmisiä kilpailemaan jo ennestään niukoista resursseista. Nykyisin 1,5 miljardia ihmistä elää alle eurolla päivässä, yksi seitsemästä asuu slummissa ja yhtä moni joutuu menemään nälkäisenä nukkumaan. Ilmaston lämpeneminen ja luonnonvarojen hupeneminen viittaavat siihen, että tilanne vain kiristyy.

Tulevaisuuskuvan valoisuus tai synkkyys riippuu siitä, keneltä kysytään. Pessimististä kantaa edustaa merkittävä yhdysvaltalainen ympäristöasiantuntija Lester R. Brown, joka vuonna 1974 perusti ympäristöjärjestö Worldwatch Instituten. Nykyisin hän johtaa toista ympäristöjärjestöä, Earth Policy Institutea, joka keskittyy kestävän talouskehityksen luomiseen. Brown pitää väestönkasvua erittäin huolestuttavana. Hänen mukaansa ihmiset käyttävät maapallon resursseja nopeammin kuin ne uusiutuvat ja pian häämöttävä elintarvikepula voi johtaa sivilisaation romahtamiseen.

Vuonna 2008 julkaistussa teoksessaan ”Plan B 3.0: Mobilizing to Save Civilization” Brown painottaa sitä, että ensisijaisen tärkeää olisi pitää väestömäärä enintään kahdeksassa miljardissa. Siinä hänen mukaansa tärkein apuväline on perhesuunnittelu. Selvitysten mukaan ei-toivotut raskaudet kasvattavat väestöä merkittävästi. 208 miljoonasta vuotuisesta raskaudesta noin 85 miljoonaa on ei-toivottuja.

Haasteena resurssien jakaminen

Monet muut merkittävät tutkijat arvioivat maapallolla olevan hyvin tilaa vaikkapa yhdeksälle miljardille ihmiselle. Esimerkiksi Joel E. Cohen Rockefeller-yliopiston väestölaboratoriosta New Yorkista muistuttaa, että väestönkasvulla ei ole sinänsä fyysisiä esteitä vaan suurimman haasteen muodostaa hyödykkeiden jakaminen. Miten yhdeksän, kymmenen tai yksitoista miljardia ihmistä voidaan ruokkia ja välttää konfliktit, on Cohenin mielestä tahdon asia. On tahdottava luoda tasapaino, jossa jokainen saa itselleen osuuden.

Cohenin linjoilla on myös toinen kuuluisa väestötieteilijä John E. Sulston. Hän on Cambridgen yliopiston biologian professori, joka sai lääketieteen Nobelin palkinnon vuonna 2002. Sulstonin mukaan ihmisten on opittava ajattelemaan uudella tavalla, niin ruoka riittää koko maailman väestölle. Toivoa on, jos ihmiset vain kykenevät muuttamaan kulutustottumuksiaan merkittävästi.

Länsimaissa esimerkiksi heitetään pois noin kolmannes ostetuista elintarvikkeista. Kehitysmaissa puolet elintarvikkeista ehtii pilaantua matkalla viljelijöiltä kauppoihin kehnojen liikenneyhteyksien, puutteellisten varastointitilojen ja hintakeinottelun vuoksi. Toisin sanoen valtavia määriä ruokaa menee hukkaan. Sulstonin mukaan poliitikkojen pitäisi ottaa asia vakavasti.

Väestönkasvuun pessimistisesti suhtautunut Malthuskin uskoi siihen, että kasvun rajoja ei aseta maapallo vaan ihmisen toimintakyky. Pakottavissa olosuhteissa ihminen voi osoittautua hämmästyttävän idearikkaaksi.

Malthusin mukaan ihminen kehittää paineen alaisena uusia valmiuksia. Historia onkin osoittanut, että ihminen on kyennyt voittamaan eteen tulleet vaikeudet keksimällä ja kehittämällä uutta tekniikkaa ja uusia tuotantomenetelmiä. Tällä hetkellä korvaamattomalta tuntuvat resurssit saattavat jo lähitulevaisuudessa korvautua uusilla. Verrattomin ihmisen resurssi – kekseliäisyys – tuskin koskaan ehtyy. Sitä mukaa kuin uusia suita ilmaantuu ruokittavaksi, ilmaantuu myös yhtä monet aivot keksimään ongelmaan uusia keinoja.

Osta vuosikirja

Tämä artikkeli on Tieteen Kuvalehden vuosikirjasta 2011. Lue lisää vuosikirjasta ja tilaa se tästä!

Megapolit kasvavat Vuoden 2050 tienoilla seitsemän kymmenestä ihmisestä asuu kaupungissa. Muutto­liike maalta kaupunkiin jatkuu, mutta jotkin kaupungit vetävät väkeä enemmän kuin toiset. Nyt maailmassa on 21 megapolia, joiden asukasluku ylittää kymmenen miljoonaa. Suurin niistä on 37 miljoonan asukkaan suur-Tokio. Kiinaan on kuitenkin kehittymässä megapoli, johon tulee yli 42 miljoonaa asukasta.

Seuraavien kuuden vuoden aikana yhdeksän Helmi­joen ympäristössä olevaa miljoona­kaupunkia kasvaa yhteen ja syntyy pinta-alaltaan Alankomaita suurempi kaupunkialue. Sen ytimen muodostaa Kiinan kolmanneksi suurin kaupunki Guangz

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: