Asteroidilla olemisen sietämätön keveys

Tieteen Kuvalehdessä on ollut juttua Ida-asteroidista ja sen kuusta Dactylista, jonka läpimitta on vain 1,5 kilometriä. Pientä planeettaa muistuttavaa Idaa ja sen vielä pienempää kiertolaista ihmetellessäni tulin pohtineeksi, voisiko avaruuslentäjä pysyä sen pinnalla. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, miten helposti avaruuslentäjä irtaantuu taivaankappaleesta?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Maailmankaikkeudessa on hyvin erikokoisia taivaankappaleita, joiden vetovoima vaihtelee suuresti. Maapallon vetovoima on tunnetusti riittävä: ihminen pysyy tukevasti Maan kamaralla. Kuussa tilanne on jo hieman toinen, mutta eivät avaruuslentäjät ”putoa” sieltäkään tyhjyyteen. Sen sijaan pienet taivaankappaleet, joiden läpimitta on vain kymmeniä kilometrejä, vetävät avaruuslentäjää hyvin heikosti puoleensa. Siihen, miten helposti kappale irtoaa esimerkiksi asteroidin pinnalta, liittyy käsite pakonopeus. Kyse on nopeudesta, joka kappaleella täytyy olla, jotta se irtoaa taivaankappaleen pinnalta tai vetovoiman vaikutuspiiristä. Maapallon vetovoiman voittamiseen tarvittava pakonopeus on Maata kiertävälle radalle noustaessa 7,9 km/s ja muille taivaankappaleille pyrittäessä 11,2 km/s. Maata pienemmiltä taivaankappaleilta irtaantumiseen tarvittava pakonopeus on suoraan verrannollinen niiden vetovoimaan. Dactylin kaltaisen pienen taivaankappaleen vetovoima on niin pieni, että siltä irtaantumiseen tarvittava pakonopeus on alle 1 m/h. Siksi avaruuslentäjän olisi käytännössä mahdotonta pysyä sillä. Siihen, miten helposti kappale irtoaa taivaankappaleen pinnalta, vaikuttaa myös näennäisenä voimana ilmenevä keskipakovoima taivaankappaleen pyöriessä akselinsa ympäri. Joillakin taivaankappaleilla keskipakovoima ylittää vetovoiman, jolloin kaikki irtonaiset kappaleet sinkoavat avaruuteen.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: