Uusiutuvaa energiaa jakoon kaikille

Kun aurinko laskee Saharassa, aurinko-voimalat lakkaavat toimimasta, mutta Pohjanmerellä puhaltaa yhä navakka tuuli ja tuulimyllyt surraavat ripeästi.

Samalla vuoroveden virtaus pyörittää voimaloita Skotlannin edustalla. Kaikista voimaloista sähkö virtaa Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän yhteiseen verkkoon.

Viisas investointi

Toistaiseksi moinen maanosien välinen sähköntuotannon yhteistyö on pelkkä visio, mutta asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että laaja yhteinen sähköverkko olisi viisas ja kauaskantoinen investointi. Sen avulla voitaisiin tasoittaa kulutuksen ja tuotannon heilahteluja, kun yhden alueen ylituotanto voitaisiin johtaa toisaalle, missä kulutus on sillä hetkellä suurempi.

Optimistisimpien arvioiden mukaan koko Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän sähköntarve voitaisiin tyydyttää uusiutuvilla energiamuodoilla. Varovaisemmat laskelmat taas osoittavat, että yhteisen sähköverkon rakentaminen kestäisi 30 vuotta ja kaksi kolmasosaa siinä jaettavasta energiasta voitaisiin saada uusiutuvista lähteistä.

Laaja verkko

Sähkö on siitä hankala tuote, että sitä ei juuri voi varastoida, vaan se pitää periaatteessa kuluttaa samalla hetkellä, kun se tuotetaan. Suuren sähköverkon avulla olisi helpompi välttää tilanteita, joissa voimalat tuottavat enemmän sähköä kuin verkossa olevat kuluttajat käyttävät.

Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän yhteinen sähköverkko olisi valtava urakka ja investointi. Suunnitelman puolestapuhujat muistuttavat mielellään, että isoja energiahankkeita on toteutettu ennenkin. Esimerkiksi Britannian valtakunnallinen sähköverkko rakennettiin kerralla 1925–1935.

Laaja verkko olisi myös luotettava: jos osassa verkkoa esiintyisi ongelmia, sähkö voitaisiin johtaa toista kautta. Verkon hallinta olisi vaativaa, mutta esimerkiksi Tanskassa on liitetty satoja tuulivoimaloita ja paikallisia pienvoimaloita valtakunnalliseen jakeluverkkoon.