Yhden reitin suosiminen voi säästää sukupuutolta

Merinahkakilpikonnien määrä on pienentynyt vajaassa 30 vuodessa 115?000:sta noin 25?000:een. Lajin tulevaisuus näyttää pian varsin synkältä, ellei kantaa saada vahvistumaan. Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston tutkijaryhmä on George Shillingerin johdolla saanut selville, että matelijat ovat saattaneet ahdingossaan jo itse ottaa ratkaisevan askeleen sukupuuttoa lykkäävään suuntaan. Tutkijat merkitsivät 46 yksilöä, jotta he pystyivät seuraamaan niiden liikkeitä satelliittivalvonnan avulla.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Merinahkakilpikonnien määrä on pienentynyt vajaassa 30 vuodessa 115?000:sta noin 25?000:een. Lajin tulevaisuus näyttää pian varsin synkältä, ellei kantaa saada vahvistumaan. Yhdysvaltalaisen Stanfordin yliopiston tutkijaryhmä on George Shillingerin johdolla saanut selville, että matelijat ovat saattaneet ahdingossaan jo itse ottaa ratkaisevan askeleen sukupuuttoa lykkäävään suuntaan. Tutkijat merkitsivät 46 yksilöä, jotta he pystyivät seuraamaan niiden liikkeitä satelliittivalvonnan avulla. Tutkimus paljasti kilpikonnien vaellusreitin, jota ne käyttävät lähtiessään lisääntymään eteläisen Tyynenmeren keskiosista Galápagossaarten kautta Costa Rican Playa Grandena tunnetulle rannikkoalueelle. Satelliittiseurannassa kävi ilmi, että naaraat saapuvat Costa Ricaan munimaan lähes poikkeuksetta yhtä varsin kapeaa reittiä pitkin. Ennen vanhaan reittivaihtoehtoja oli enemmän ainakin silloin, kun kilpikonnat lähtivät Playa Granden rannikolta kohti avomerta. Tutkijoiden mukaan vaelluskäyttäytymisen muutoksesta on etua suojelutoimien kannalta. Nyt on mahdollista rauhoittaa tietty kapeahko vesialue siksi ajaksi, kun kilpikonnat liikkuvat sillä. Tilapäinen rauhoitus ei aiheuttaisi kohtuutonta haittaa kalastukselle eikä matkailulle. Koska kysymys on suppeasta alueesta, valvontakin voitaisiin järjestää melko helposti. Kilpikonnien arvellaan päätyneen nykyiseen vaellusreittiin turvallisuussyistä. Jos ne liikkuisivat pitempään rannikon tuntumassa, vaara joutua kalastajien verkkoihin kasvaisi. Vielä on selvittämättä, miksi merinahkakilpikonnat suosivat Tyynenmeren keskiosaa, josta on pitkä matka maalle. Koska alueella kohtaa monta merivirtaa, on todennäköistä, että ne viihtyvät siellä ravinnon takia. Niiden tiedetään sukeltavan yli kilometrin syvyyteen.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: