syyspäiväntasaus aurinko

Syyspäiväntasaus hyvästelee kesän

Perjantai 22. syyskuuta on syyspäiväntasaus, mikä enteilee jo talven tuloa. Päivä, jolloin yön ja päivän sanotaan olevan yhtä pitkiä, on yksi neljän vuodenajan kulmakivistä.

tiistai 12. syyskuuta 2017 teksti Lea Holtze

Syyspäiväntasaus enteilee talvea

Syksy on punertuvia lehtiä, lämmintä kaakaota ja pimeneviä iltoja. Syksyyn kuuluu myös tärkeä astronominen merkkipäivä.

Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin Aurinko ohittaa taivaan ekvaattorin ja on suoraan päiväntasaajan yläpuolella. Vuonna 2017 syyspäiväntasaus on 22. syyskuuta. Täsmällinen hetki on 20.02 Suomen aikaa.

Tuolloin kesä on virallisesti loppu ja syksy alkaa, Syksy jatkuu aina talvipäivänseisaukseen asti. Talvipäivänseisaus on 21.12. kello 16.28. Siitä alkava talvi jatkuu kevätpäiväntasaukseen, ja kevät puolestaan päättyy kesäpäivänseisaukseen.

Nämä neljä astronomista kulmakiveä jaksottavat siis vuodenaikojen vaihtelua.

Vuosi jakautuu neljään osaan, joiden rajapyykkeinä ovat 1. Kevätpäiväntasaus (20. maaliskuuta). 2. Kesäpäivänseisaus (20. kesäkuuta). 3. Syyspäiväntasaus (22. syyskuuta). Talvipäivänseisaus (21. joulukuuta).

Tasauspäivänä päivä ja yö eivät ole yhtä pitkiä

Tasauspäivästä puhuttaessa mainitaan usein, että päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Se ei kuitenkaan aivan tarkkaan ottaen pidä paikkaansa, sillä yhtä pitkän päivän ja yön hetki osuu aina hieman tasauspäivän jälkeen. Almanakka kertoo, että 22. syyskuuta päivä on useita minuutteja pidempi kuin yö. Tämä johtuu kahdesta seikasta.

Ensinnäkin tähtitieteellisen määritelmän mukaan Aurinko on noussut, kun auringonkiekon keskiosa on horisontin yläpuolella. Tasauspäiväkin on määritelmän mukaan se hetki, kun Auringon keskusta ohittaa taivaan ekvaattorin. Arkikielessä auringonnousu on kuitenkin se hetki, kun Aurinko kurkistaa horisontista, ja auringonlasku se, kun Aurinko painuu horisontin taakse. Tämän määritelmäeron vuoksi päivä on muutaman minuutin pidempi.

Toiseksi Maan ilmakehä taittuu, kun Aurinko on aivan horisontin alapuolella. Siksi näyttää siltä, että Aurinko on hieman korkeammalla taivaalla kuin se todellisuudessa on. Toisin sanoen täällä pohjoisessa Aurinko näkyy noin neljä minuuttia ennen auringonnousua ja neljä minuuttia auringonlaskun jälkeen.

Syyspäiväntasaus aloittaa pimeän kauden

Vaikka tasauspäivät eivät ihan olekaan tasauspäiviä, niihin liittyy monta seikkaa, jotka tekevät niistä erityisiä.

Tasauspäivät ovat ne kaksi päivää vuodessa, jolloin Aurinko nousee suoraan idästä ja laskee suoraan länteen. Ja ainoastaan tasauspäivinä henkilö, joka seisoo täsmälleen päiväntasaajalla, voi nähdä, miten Aurinko kulkee hänen päänsä yli. Pohjoisnavalla syyspäiväntasauksesta alkaa kuuden kuukauden pimeys, etelänavalla puolestaan silloin alkaa puoli vuotta kestävä valoisa aika.

Toisin kuin voisi olettaa, vuodenaikojen vaihtelu ei johdu siitä, miten lähellä Aurinkoa Maa kulkee ellipsinmuotoisella radallaan. Syynä vuodenaikojen vaihteluun on nimittäin se, että Maa on noin 23,5 astetta kallellaan. Kallistuksen vuoksi pohjoinen ja eteläinen pallonpuolisko osoittavat vuoronperään kohti Aurinkoa sillä aikaa, kun Maa kiertää radallaan kerran Auringon ympäri.

Pohjoisilla ja eteläisillä leveysasteilla päivän pituus ja Auringon paikka taivaalla vaihtelevat niin paljon, että meillä on neljä vuodenaikaa. Tropiikissa vuodenaikoja on vain kaksi.

Asia selviää tästä videopätkästä:

Syyspäiväntasaus osuu eri vuosina eri päiville

Eri vuosina syyspäiväntasaus on joko 23. tai 22. syyskuuta. Samoin kevätpäiväntasaus voi olla joko 20. tai 21. maaliskuuta.

Vuodessa ei nimittäin ole täsmällistä määrää vuorokausia, vaan noin 365 ja yksi neljäsosa vuorokautta. Tätä epätarkkuutta ei oteta kolmena vuonna huomioon, mutta joka neljäs vuosi vuoden päiviin lisätään karkauspäivä. Siksi tasausten ja seisausten ajankohdat siirtyvät ensin kolmena vuotena kuusi tuntia eteenpäin ja neljäntenä vuotena eli karkausvuotena 18 tuntia taaksepäin.

Paavi Gregorius XIII:n määräyksestä katolisissa maissa otettiin käyttöön greoriaaninen kalenteri vuonna 1582. Ruotsissa ja Suomessa uuteen ajanlaskuun siirryttiin 1753. Paavin määräyksestä sadalla jaolliset vuodet, esimerkiksi 1700 tai 1800, eivät ole karkausvuosia, paitsi jos sadalla jaollinen vuosi on samalla jaollinen 400:lla.

Näistä määräyksistä syntyi kalenterivuosi, jossa on 365,2425 vuorokautta. Siinä otetaan huomioon se, että Maasta tarkkailtuna Auringon kierros taivaalla kestää 365,24219 vuorokautta.

Käytössä oleva ajanlasku on siis niin lähellä todellisuutta, että vuodenajat pysyvät hyvin paikoillaan.

Haluatko tietää lisää vuodenajoista ja säästä?

Miten syysmyrskyt syntyvät? Miksi sade tulee pisaroina? Voivatko sateenkaaren värit olla päälaellaan? Lue säästä ja ilmastosta teemasivulta.

Voit myös lukea lisää vuodenajoista ja niiden vaihtumisesta.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: