Salama ei iske lyhintä tietä

Miksi salama ei koskaan iske pilvestä suoraan maahan vaan se mutkittelee ja haaroittuu matkalla?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Salamat ovat isoja säkeneitä. Kipinöistä saadun arkikokemuksen perusteella ajatellaan helposti, että ne singahtavat melko suoraan. Salamoinnissa mittasuhteet ovat vain niin suuret, että säkenet erotetaan taivaalla peräkkäisinä valojuovina. Salamointi nähdään kirkkaina mutkittelevina viiruina tai muina terävinä valonvälähdyksinä pilvessä, pilvien välissä tai pilven ja maan välillä, kun eri alueiden välinen jännite-ero purkautuu. Kyseessä on siis sähköpurkaus ilmakehässä. Salama koostuu eri osista, joista keskeiset ovat esisalama ja pääsalama. Esisalaman ja pääsalaman kokonaisuutta kutsutaan iskuksi. Iskuja voi olla yhdessä salamassa useita, eivätkä ne aina osu samoihin kohteisiin esimerkiksi maassa. Esisalama liikkuu suhteellisen hitaasti. Heikkoudestaan huolimatta esisalama kuumentaa synnyttämäänsä purkauskanavaa niin paljon, että se alkaa johtaa paremmin sähköä. Kun kanava on avautunut kunnolla, sitä pitkin singahtaa vastak-kaiseen suuntaan vauhdikkaasti etenevä kirkas pääsalama, joka neutraloi vastakkaisella varauksellaan esisalaman. Useimmiten esisalama lähtee liikkeelle pilvestä ja pääsalama maasta. Pääsalama on niin nopea, että ihminen ehtii havaitsemaan pelkästään esisalaman, joka suuntautuu siis yleensä alaspäin. Pääsalaman syntymisen ja sen kulkureitin määrää toisin sanoen aina esisalama. Purkauskanava ei aukea pilvestä maahan tai pilvestä toiseen välttämättä yhdellä kertaa. Esisalama voi raivata tietä etappeina niin eteenpäin kuin sivullekin.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: