Lumikiteet muistuttavat toisiaan

Vaikka lumihiutaleiden koko vaihtelee, yksittäiset kiteet muistuttavat toisiaan. Miksi?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Lumi on vesisateen muoto. Lunta syntyy, kun vesihöyry tiivistyy jäätymispistettä matalammassa lämpötilassa – yleensä alle -4 asteessa – käytännössä suoraan kaasumaisesta olomuodosta kiinteäksi. Tällöin syntyy ns. jääneulasia, jotka yhtyvät erimuotoisiksi litteiksi levy- ja prismakiteiksi. Mitä alhaisemmassa lämpötilassa prosessi tapahtuu, sitä pienempiä kiteistä tulee. Jääkiteet yhdistyvät ensin lumikiteiksi, joista muodostuu sitten lumihiutaleita. Vain siinä tapauksessa, että myös maanpintaa lähellä olevat ilmakerrokset ovat riittävän kylmiä, lumihiutaleet pääsevät leijailemaan maahan sulamatta matkalla. Lumihiutaleiden koosta voi tehdä päätelmiä ilmakehän lämpötilaoloista. Suurimmat lumihiutaleet syntyvät lämpötilan ollessa nollan tuntumassa. Ne voivat olla jopa läpimitaltaan yli kymmenen senttimetrin mittaisia, jos ”rakennusainetta” on ilmassa runsaasti. Sitä vastoin hyvin kylmällä ilmalla syntyy kuivaa, lähes pölymäistä lunta. Vaikka eri olosuhteissa muodostuu erikokoisia lumihiutaleita, yksittäisten lumikiteiden rakenne on hyvin samankaltainen. Syynä on se, että lumikiteet muodostuvat aina kutakuinkin samalla tavalla mikroskooppisen pienistä jääkiteistä. Jääkide koostuu vesimolekyyleistä, joissa happiatomit sijaitsevat kuusikulmaisen rakenteen kulmissa. Tämä perusmalli kertautuu joka suuntaan pitkinä molekyylisarjoina. Kuusikulmaisuus aiheuttaa sen, että pintojen ja kasvusuunnan välille muodostuu aina joko 120 tai 60 asteen suuruinen kulma. Läheltä tarkasteltuna lopputulos – lumikide – näyttää jokseenkin säännölliseltä kuusisakaraiselta tähdeltä.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: