Pussihukan geeni kasvatti hiirelle rustoa

Sata vuotta alkoholissa säilytetty dna toimii yhä

tiistai 1. syyskuuta 2009

Australialaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat ovat herättäneet henkiin osan pussihukasta. Vaikka kyse on vain sukupuuttoon kuolleen australialaisen pussieläimen yhdestä geenistä, koe on läpimurto. Kuolleen pussieläimen dna:ta eristettiin kolmesta sata vuotta spriissä säilytetystä yksilöstä, jotka kuuluvat Australiassa Melbournessa sijaitsevan Victorian museon kokoelmiin. Kokeeseen valittiin sellainen dna:n osa, joka yhdistää monia nisäkäslajeja. Se kuuluu hyvin vanhoihin perintötekijöihin. Ensin varmistauduttiin siitä, että dna oli todella peräisin pussihukasta. Kun tämä oli selvillä, näytteestä eristettiin Col2a1-geeni ja siirrettiin se hiiren alkioon. Alkio siirrettiin naarashiiren kohtuun kehittymään. Pussihukan Col2a1-geeni alkoi toimia kuin hiiren vastaava geeni: se toimii välittäjänä eli aktivoi toisen geenin, joka vaikuttaa rustojen ja luiden kehittymiseen. Joidenkuiden tutkijoiden mielestä onnistuminen geeninsiirrossa enteilee sukupuuttoon kuolleen lajin herättämistä henkiin. Useimmat pitävät tätä kuitenkin epärealistisena tavoittena. Sen sijaan koe voi auttaa selvittämään, mille oksalle pussihukka sijoittuu nisäkkäiden sukupuussa. Menetelmällä voidaan myös kerätä tietoa sukupuuttoon kuolleista lajeista ja ehkä myös ehkäistä lajien häviämistä maapallolta. Pussihukka oli aikoinaan yleinen. Sen häviämiseen oli monta syytä. Lajia metsästettiin arvokkaan turkin vuoksi. Niitä ampuivat myös lampaankasvattajat, jotka pelkäsivät niiden verottavan laumojaan. Viimeinen tunnettu pussihukkayksilö kuoli Tasmaniassa Hobartin eläintarhassa 7. syyskuuta 1936.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: