Miten kiven ikä määritetään?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Mineraalimuodostumia yksittäisistä kivistä kallioihin ja kokonaisiin vuoriin ajoitetaan geologiassa useilla tavoilla. Hyvin vanhoja näytteitä tutkitaan muun muassa kalium-argonajoitukseksi kutsutulla menetelmällä. Se sopii kaliumpitoisten tuliperäisten kivien, savikivien, kiilteiden ja alueen kuivuessa syntyneiden vesiliukoisten niin sanottujen evaporiittien iän määrittämiseen. Kalium-argonajoitus perustuu tietoon, että tietty kaliumin radioaktiivinen isotooppi hajoaa 1,3 miljardissa vuodessa tietyksi argonkaasun isotoopiksi. Kummankin isotoopin määrä voidaan selvittää kivestä massaspektrometrilla tai liekkifotometrilla. Isotooppien suhde paljastaa näytteen iän. Toinen yleisesti käytetty menetelmä on termoluminesenssiajoitus. Se perustuu kiteisten mineraalien keräämän säteilyannoksen mittaamiseen kuumennuksen avulla. Kun näyte kuumennetaan, siitä vapautuu luminesenssia eli valosäteilyä. Termoluminesenssiajoitus antaa tietoa siitä, milloin esimerkiksi keraaminen esine tai luonnonmuodostuma on ollut viimeksi kuuma. Menetelmällä voidaan määrittää luotettavasti vain melko nuoria näytteitä.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: