© David Maitland

Mikromaailma: Merimakkaran ihoa vai vasarahain siittiösoluja?

Läheltä ehkä näkee tarkasti, mutta yksityiskohdat voivat hämärtää kokonaisuuden. Tuttukin kohde voi olla vaikea tunnistaa, kun sitä kuvataan tarpeeksi isolla suurennoksella. Osaatko sinä sanoa, mitä näissä elektronimikroskoopin kuvissa on?

sunnuntai 14. tammikuuta 2018 teksti Stine Overbye & Rikke Jeppesen

Ryppyinen kuori ja pitkulainen muoto ovat inspiroineet tutkijoita nimeämään Holothuroidea-suvun piikkinahkaisia eri tavoin. 

Suomeksi niitä sanotaan merimakkaroiksi, englannissa ja monissa muissa kielissä merikurkuiksi. Merimakkaran sisäinen tukiranka koostuu luiden sijaan pienistä kalkkilevyistä ja -piikeistä, jotka ovat hajallaan sen ihossa. 

Läheltä tarkasteltuna kalkkirakenteet näyttävät ankkureilta. 

Kalkkilevyjen ja -piikkien ulkonäkö vaihtelee eri lajeilla, ja niistä voidaan määrittää merimakkaran laji. 

Useimmat merimakkarat ovat 10–30 sentin mittaisia, mutta jotkin lajit voivat kasvaa yli metrin pituisiksi.

LÄHDE JATKUVALLE LÖYTÖRETKELLE ELÄINTEN KIEHTOVAAN MAAILMAAN tilaamalla Tieteen Kuvalehti.

© Shutterstock

Elektronisuihku näkee

Elektronimikroskooppi käyttää näkyvän valon sijaan elektronisuihkua, jonka aallonpituus on paljon lyhyempi kuin valon. 

Siksi se erottaa pienemmät yksityiskohdat kuin valomikroskooppi. 

Suurennos voi olla monimiljoonakertainen. Läpäisyelektronimikroskoopissa (TEM) elektronisuihku kulkee näytteen läpi ja kuva muodostuu näytteen läpi kulkeneista elektroneista. 

Pyyhkäisyelektronimikroskoopissa (SEM) puolestaan kuva muodostetaan näytteen pinnasta siroavien elektronien avulla.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: