Jacques Cousteau

Cousteau avasi oven uuteen maailmaan

Jacques Cousteau antautui elämäntehtävälleen jo hyvin nuorena: hän auttoi sekä tutkijoita että suurta yleisöä tutustumaan merien elämän monimuotoisuuteen. Tavoitteen saavuttamisessa häntä auttoivat niin hänen tekemänsä keksinnöt kuin hänen ainutlaatuinen kykynsä välittää tietoa.

perjantai 28. toukokuuta 2010 teksti Majken S. Eliasen

Kesäkuisena aamuna vuonna 1943 Jacques Cousteau valmistautui Ranskan Rivieralla Bandolissa kokeilemaan uutta sukelluslaitetta, jota hän oli kehitellyt yhdessä insinööri Émile Gagnanin kanssa jo seitsemän vuotta. Laitteessa oli kolme paineilmalla täytettyä sylinterinmuotoista säiliötä.

Cousteaun ystävä, erinomainen sukeltaja Frédéric Dumas, odotti rannalla valmiina toimimaan, jos häntä tarvittaisiin.

Snorkkelilla varustautunut Cousteaun vaimo Simone ui miehensä yläpuolella ja tarkkaili tilannetta. Jos jokin menisi pieleen, hän antaisi heti merkin Dumas’lle, jonka oli määrä sukeltaa auttamaan.

Cousteau asetti pullot selkäänsä, laittoi maskin silmilleen ja suukappaleen suuhunsa. Sitten hän sukelsi. Hän hengitti säännöllisesti suukappaleen kautta ja eteni ongelmitta aina kymmenen metrin syvyyteen asti. Vedenpinnalla näkyi pieniä kuplia, jotka kertoivat, että laite toimi.

Keksintö mullisti edellytykset vedenalaisen maailman tutkimiseen ja avasi uuden maailman niin tutkijoille kuin muillekin merestä kiinnostuneille. Itse Cousteau vietti suuren osan aikuiselämästään sukellellen merissä, joissa ja järvissä, vaikka hän lapsena oli joutunut makaamaan sängyssä pitkiä aikoja anemian ja vatsavaivojen vuoksi.

Sairas pieni poika pitkästyi ja kulutti aikaansa lukemalla. Hänen suosikkejaan olivat merirosvoseikkailut ja Jules Vernen klassikot, erityisesti Sukelluslaivalla maapallon ympäri.

Kun Cousteau täytti kymmenen vuotta, hänen vanhempansa päättivät vastoin lääkärin määräyksiä, että poika saisi alkaa harrastaa liikuntaa. Hänet lähetettiin uimakouluun. Päätös oli menestys: poika rakasti vettä ja oppi nopeasti uimaan.

Perheen asuessa joitakin vuosia Yhdysvalloissa kouluikäinen Cousteau oli Vermontissa kesäleirillä. Hän ei tullut toimeen leirin ohjaajan kanssa ja joutui rangaistukseksi keräämään oksia järven pohjasta. Hän oppi kolmessa viikossa pidättämään hengitystään veden alla, ja hänestä tuli hyvä sukeltaja.

Vanhat laitteet rajoittivat sukeltajia

20-vuotiaana Cousteau, jolla oli halu nähdä maailmaa, hyväksyttiin Ranskan merisotakouluun. Sen jälkeen hän jatkoi opintojaan merivoimien ilmasotakoulussa, mutta joutui auto-onnettomuuteen.

Cousteau määrättiin toipumisajaksi Touloniin. Siellä innokas sukeltaja, laivaston upseeri Philippe Tailliez antoi hänelle sukelluslasit ja kehotti häntä kuntouttamaan itseään uimalla. Kun Cousteau ensimmäisen kerran näki vedenalaisen maailman lasien läpi, syttyi innostus, joka kesti loppuelämän. Sukeltamisessa oli tuohon aikaan vain kaksi vaihtoehtoa: piti joko pidättää hengitystä mahdollisimman pitkään tai turvautua sukelluspukuun, johon pumpattiin hengitysilmaa pinnalta.

Kömpelöitä sukelluspukuja oli ollut käytössä jo 1700-luvulta alkaen. Ne olivat paksuja ja niihin kuului metallikypärä. Puvuissa voitiin oleskella pitkään veden alla, mutta liikkumavapaus oli hyvin rajallinen, sillä hengitysletku esti pitkät sukellusretket. Veden alla ei siis juuri voitu tehdä tutkimuksia, minkä vuoksi tiedot meren oloista olivat vähäiset. Kun Cousteaun ja Gagnanin moderni sukelluslaite valmistui vuonna 1943, selässä kuljetettava paineilmasäiliö, hengitysletku ja suukappale vapauttivat sukeltajat vanhan puvun rajoituksista.

Cousteau Documentary

Cousteaulle itselleen sukeltamisen vapaus oli unelmien täyttymys. Toisen maailmansodan jälkeen hän oli mukana perustamassa merenalaista tutkimusryhmää Ranskan merivoimiin. Ryhmälle annetut tehtävät eivät kuitenkaan tyydyttäneet Cousteaun tiedonhalua, joten hän ryhtyi pian tekemään tutkimuksia omin päin.

Cousteaun uteliaisuus ja innostus johtivat kuitenkin vuonna 1946 onnettomuuteen, jossa hän ja Dumas olivat vähällä saada surmansa. He olivat Etelä-Ranskassa sijaitsevan Fontaine-de-Vauclusen kylän liepeillä tutkimassa Sorguejoen alkulähdettä.

Suurimman osan vuodesta 230 metriä korkean kallioseinämän juurella sijaitseva lähde on rauhallinen, mutta keväisin sulamisvesien aikaan se saa Sorguejoen tulvimaan. Ajoittain lähteestä pulppuaa vettä jopa 90 kuutiometriä sekunnissa.

Cousteau ja Dumas sukelsivat kallioluolaan tutkimaan, mistä vesi tulee. Sukeltajat olivat vuorikiipeilijöiden tavoin köydellä kiinni toisissaan. Köyden avulla he olivat myös yhteydessä lähdejärven reunalla odottaviin avustajiin. Sopimuksen mukaan yksi veto köydestä tarkoitti, että avustajien piti kiristää köyttä. Kolme nykäisyä taas tarkoitti, että sukeltajat tarvitsivat lisää köyttä. Kuusi vetoa köydestä oli hätämerkki. Silloin sukeltajat piti kiskoa mahdollisimman nopeasti ylös.

Dumas ja Cousteau sukelsivat ensin lähdejärveen ja edelleen maanalaiseen luolastoon. Vaikka heillä oli taskulamput, he eivät nähneet pimeässä ja kapeassa tunnelissa juuri mitään.

Kun Cousteau oli edennyt 30 metriä tunnelissa, hänellä alkoi olla vaikeuksia keskittyä tehtäväänsä. Hän kadotti olkapäällään olleen lisäköyden. Silti hän jatkoi sukeltamista, kunnes hän oli 130 metrin päässä lähteen reunalla odottavista avustajista.

Silloin Cousteau huomasi, että Dumas’n sukelluspuku oli täyttymässä vedellä ja hänen silmänsä olivat pullistuneet. Cousteau nykäisi köydestä, sillä heidän oli päästävä mahdollisimman pian pintaan.

Avustajat havaitsivat kolme nykäisyä, joten he antoivat lisää köyttä. Kun Cousteau nykäisi uudelleen, he luulivat sen jälleen tarkoittavan, että köyttä piti antaa vielä lisää.

Voipuneena ja epätoivoisena Cousteau otti puukkonsa, jotta hän saisi katkaistua Dumas’n köyden. Hänellä ei ollut voimia raahata toveriaan tunnelia pitkin ylös. Jos hän yrittäisi, hän saattaisi itsekin kuolla. Sekunnit, joiden aikana Cousteau tavoitteli puukkoaan, riittivät kuitenkin siihen, että lähteen reunalla odottaneet tajusivat jotakin olevan pahasti pielessä. He ehtivät kiskoa molemmat ylös viime tipassa.

Cousteaun ja Dumas’n hengenvaarallisen retken jälkeen luolastoon on tehty useita sukelluksia. Mystisen lähteen syvintä kohtaa on myöhemmin tutkittu myös roboteilla, joilla on päästy yli 300 metriin.

Teema

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: