Ilmastonmuutos tappoi villamammutit

Villamammutit laidunsivat Pohjois-Amerikan aroilla paljon kauemmin kuin on luultu. Sukupuuton ajankohdasta on saatu tietoa tutkimalla Alaskan ikiroudassa säilyneitä dna-molekyylejä. Tuoreet tutkimustulokset saattavat tuoda ratkaisun yli sata vuotta vanhaan kiistaan siitä, metsästikö ihminen mammutin ja monet muut riistaeläimet sukupuuttoon viime jääkauden lopul­la vai ei.

Tiedetään, että amerikkalaisista suur­nisäkkäistä katosi suhteellisen lyhyen ajan kuluessa peräti kaksi kolmasosaa. Hävinneitä eläinryhmiä olivat muun muassa sapelihammaskissat ja maalaiskiaiset. Sukupuuton on siis arveltu johtuneen ihmisen ilmestymisestä eläinten elinympäristöön.

Kuten numerossa 1/2010 kerrottiin, Amerikan asutushistoriasta väännetään yhä kättä. Pohjoisamerikkalaisen Clovisin kulttuurin uskotaan kuitenkin kehittyneen viimeistään 13 500 vuotta sitten. Pohjois-Amerikan vanhimmat tunnetut mammutinluut taas ovat vain vajaat tuhat vuotta nuorempia.

Muinaiseläinten dna:ta voidaan löytää luiden ja hampaiden lisäksi virtsa- tai ulostejäännöksistä. Kööpenhaminan yliopiston professori Eske Willerslev on analysoinut tutkimusryhmänsä kanssa alaskalaisia maanäytteitä ja saanut todisteita siitä, että villamammutteja oli olemassa ainakin 2 600 vuotta pitempään kuin on otaksuttu. Tulos kyseenalaistaa ihmisen osuuden sukupuutossa ja tukee teoriaa, jonka mukaan laji ei kyennyt sopeutumaan ilmastonmuutokseen.