Sinkhole, Turkmenistan

Kaasunporaus synnytti rovion

maanantai 7. maaliskuuta 2011 teksti Keld Conradsen

Turkmenistanissa on sananmukaisesti loistava esimerkki siitä, että muukin ihmisen toiminta kuin pohjaveden pumppaus voi järkyttää maan pintaa. Karakumin autiomaassa on maakaasua varastoituneena kallioperän koloihin.

Kun nelisenkymmentä vuotta sitten alueelta etsittiin kaasua poraamalla reikä maahan, pora puhkaisi yhden kaasua sisältävän onkalon. Kun paine onkalossa laski, sen katto ei enää kestänyt poraustornin painoa. Seurauksena oli 20 metriä syvä ja 60 metriä leveä kuoppa, josta pihisi kaasua. Vahinkojen välttämiseksi kaasu sytytettiin palamaan, ja se palaa edelleen.

Guatemalan, Saksan ja Turkmenistanin esimerkit osoittavat, että tarvitaan keino, jolla maanalaiset onkalot voidaan paikantaa ja siten ehkäistä tuhoisat maanvajoamat. Juuri se on ollut Lev Eppelbaumin ja hänen kollegojensa tavoitteena Kuolleenmeren rannoilla, missä maanvajoamia esiintyy ehkä eniten maailmassa.

Sinkhole, The Dead Sea

Kuollutmeri on monella tapaa erikoinen. Meri tai oikeastaan suolajärvi on 45 metriä merenpintaa alempana ja siten yksi matalimmista maankuoren kohdista. Se saa vetensä Jordanjoesta, mutta kuuman ilmaston vuoksi haihtuminen on niin kiivasta, että veden suolapitoisuus on kasvanut suuremmaksi kuin monilla merialueilla. Lisäksi nykyään yhä suurempi osa Jordanjoen vedestä päätyy viljelysten keinokasteluun ennen kuin se ehtii Kuolleeseenmereen.

Samalla kun maataloustuotanto Jordanjoen rannoilla on kasvanut, Kuolleenmeren vedenpinta on laskenut jopa metrin vuodessa. Suolajärven rannoille on syntynyt tuhansia maanvajoamia, joiden läpimitta vaihtelee yhdestä 30 metriin. Tuloksena on Kuun pintaa muistuttava kraatterimaisema. Maanvajoamat ovat myös tuhonneet viljelmiä ja vahingoittaneet maanteitä, matkailukohteita ja suolankeruulaitoksia. Vahingot ovat miljoonaluokkaa.

Eppelbaum kollegoineen on saanut selville, että kaikkialla Kuolleenmeren ympäristössä on 25–50 metrin syvyydessä useiden metrien paksuinen suolakerros. Ennen suola oli pohjaveden peitossa, mutta viime aikoina pohjavedenpinta on laskenut. Se on käynnistänyt kaksi tapahtumaketjua. Toisaalta suolakerrostumassa olleet onkalot ovat tyhjentyneet vedestä ja muuttaneet suolakerroksen epävakaaksi. Toisaalta suolakerros on joutunut alttiiksi pintavedelle: silloin harvoin, kun aavikolla sataa, vesi kulkeutuu suolakerrokseen ja liuottaa sitä. Suolakerros on siis liukenemassa ja tuloksena on maanvajoamia.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: