Maanjäristyksen syvät ja pitkät jäljet

Maanjäristys rikkoo tunnetusti maankuoren rakennetta. Miten suuria halkeamia se voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Hyvin voimakkaan maanjäristyksen yhteydessä maankuoreen voi syntyä jopa sadan kilometrin syvyisiä ja yli tuhat kilometriä pitkiä railoja, kuten San Andreasin siirros Kaliforniassa. Tosin näin mittavia halkeamia aiheuttavia järistyksiä esiintyy suhteellisen harvoin. Valtaosa geologisista värähtelyistä on niin lieviä, että maanpinta pysyy käytännössä ehjänä. Maankuori koostuu kiinteistä kappaleista, ns. tektonisista laatoista. Suurin osa maanjäristyksistä sattuu laattojen reunavyöhykkeillä, joissa kallioperään muodostuu jännitteitä laattojen kohdatessa. Kun patoutunut energiamäärä ylittää tietyn rajan, se purkautuu maanjäristyksenä. Aina energia ei vapaudu yhdellä kertaa, vaan maankuori vavahtelee useaan otteeseen. Yleensä maanjäristysten sarjan ensimmäinen järistys on rajuin ja tuhoisin. Maapallolla on paljon maanjäristysherkkiä alueita. Huomattava osa järistyksistä tapahtuu 500–800 kilometriä leveällä vyöhykkeellä Tyynenmeren ympäristössä, Kaakkois-Aasiassa, Lähi-idässä ja Etelä-Euroopassa. Tällä kaikkiaan noin 60 000 kilometriä pitkällä kaistaleella tapahtuu aika ajoin maisemaa perusteellisesti muuttavia geologisia mullistuksia.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: