Kokoaan kasvattamalla laji parantaa asemiaan

Maapallolla on muinoin elänyt nykyistä paljon isompia maaeläimiä. Tiedetäänkö, miksi joistakin lajeista tuli jättiläisiä?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Nykyisillä selkärankaisilla nisäkkäistä matelijoihin ja linnuista kaloihin on sukupuuttoon kuolleita sukulaisia, jotka olivat suurempia kuin kookkaimmat nykylajit. Poikkeuksellisen paljon muhkeita lajeja oli muinaisliskojen joukossa. Niiden viimeiset edustajat katosivat noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Nykysukulaisiaan suurempia selkärankaisia oli vielä hirmuliskojen aikakauden jälkeenkin. Osa niistä kuoli sukupuuttoon vasta viime jääkauden lopulla. Esimerkiksi Etelä-Amerikan pensasarojen Megatherium-maalaiskiainen, joka saattoi kasvaa kuusi metriä pitkäksi, ja arktisen alueen jopa tuhatkiloinen karhu Arctodus simus, hävisivät vasta jääkauden päätyttyä noin 10 000 vuotta sitten. Sen sijaan suurin tunnettu krokotiili, Deinosuchus, oli hirmuliskojen aikalainen. Tällä 11-metriseksi kasvaneella pedolla oli kaksi metriä pitkä kallo. Nykynäkökulmasta tarkasteltuna tällaisissa mitoissa on kysymys gigantismista, joka biologian käsitteenä ei tarkoita sairaalloista jättikasvua vaan normaalia suurikokoisuutta. Vaikka ilmiö tunnetaan, sen syitä voidaan vain arvailla eri lajien osalta. Yleensä mikään yksittäinen tekijä ei selitä sitä, miksi laji varmistaa asemansa kilpailutilanteessa kasvattamalla kokoaan. Olipa maaeläin sitten peto tai kasvinsyöjä, suuresta koosta voi olla sille etua. Itseään pienempiä eläimiä saalistava peto saattaa hyötyä isojen lihastensa antamasta lisävoimasta ja -nopeudesta, vaikka suuri massa merkitsee myös energiankulutuksen kasvua. Sitä vastoin kasvinsyöjälle isot mitat ovat usein turvallisuustekijä. Esimerkiksi täysikasvuisella norsulla ei ole käytännössä muita vihollisia kuin ihminen aseineen. Jos kasvinsyöjä on kovin kookas, se tarvitsee hyvin paljon syötävää joka päivä. Esimerkiksi norsu käyttää ravinnon hankkimiseen usein valveillaoloajastaan. Tämä selittää sen, miksi iso koko ei ole patenttiratkaisu kasvinsyöjien turvallisuusongelmaan. Nykyisillä selkärankaisilla nisäkkäistä matelijoihin ja linnuista kaloihin on sukupuuttoon kuolleita sukulaisia, jotka olivat suurempia kuin kookkaimmat nykylajit. Poikkeuksellisen paljon muhkeita lajeja oli muinaisliskojen joukossa. Niiden viimeiset edustajat katosivat noin 65 miljoonaa vuotta sitten. Nykysukulaisiaan suurempia selkärankaisia oli vielä hirmuliskojen aikakauden jälkeenkin. Osa niistä kuoli sukupuuttoon vasta viime jääkauden lopulla. Esimerkiksi Etelä-Amerikan pensasarojen Megatherium-maalaiskiainen, joka saattoi kasvaa kuusi metriä pitkäksi, ja arktisen alueen jopa tuhatkiloinen karhu Arctodus simus, hävisivät vasta jääkauden päätyttyä noin 10 000 vuotta sitten. Sen sijaan suurin tunnettu krokotiili, Deinosuchus, oli hirmuliskojen aikalainen. Tällä 11-metriseksi kasvaneella pedolla oli kaksi metriä pitkä kallo. Nykynäkökulmasta tarkasteltuna tällaisissa mitoissa on kysymys gigantismista, joka biologian käsitteenä ei tarkoita sairaalloista jättikasvua vaan normaalia suurikokoisuutta. Vaikka ilmiö tunnetaan, sen syitä voidaan vain arvailla eri lajien osalta. Yleensä mikään yksittäinen tekijä ei selitä sitä, miksi laji varmistaa asemansa kilpailutilanteessa kasvattamalla kokoaan. Olipa maaeläin sitten peto tai kasvinsyöjä, suuresta koosta voi olla sille etua. Itseään pienempiä eläimiä saalistava peto saattaa hyötyä isojen lihastensa antamasta lisävoimasta ja -nopeudesta, vaikka suuri massa merkitsee myös energiankulutuksen kasvua. Sitä vastoin kasvinsyöjälle isot mitat ovat usein turvallisuustekijä. Esimerkiksi täysikasvuisella norsulla ei ole käytännössä muita vihollisia kuin ihminen aseineen. Jos kasvinsyöjä on kovin kookas, se tarvitsee hyvin paljon syötävää joka päivä. Esimerkiksi norsu käyttää ravinnon hankkimiseen usein valveillaoloajastaan. Tämä selittää sen, miksi iso koko ei ole patenttiratkaisu kasvinsyöjien turvallisuusongelmaan.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: