Nykyiset tuoksumattomat jalostetut ruusut

En tiedä, kultaako aika muistot, mutta mielestäni ruusut tuoksuivat ennen voimakkaammin kuin nykyään. Olenko aivan väärässä?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Moni on sitä mieltä, että valtaosa nykyisistä ruusulajeista ja -lajikkeista on suorastaan tuoksuttomia entisiin verrattuna. Käsitys – niin yksilöllisiin aistikokemuksiin kuin se perustuukin – ei liene aivan tuulesta temmattu, sillä lukuisissa vanhoissa puutarhanhoitoa ja ruusujen jalostamista käsittelevissä kirjoissa esitettyjen yksityiskohtaisten kuvausten perusteella ruusut tuoksuivat ennen vanhaan hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi 1800-luvun puolivälissä julkaistuissa englantilaisissa puutarhakirjoissa kerrotaan ruusulajikkeista, joiden tuoksu kantautui jopa satojen metrien päähän. Nykypuutarhoissa on vain harvoja näin voimakastuoksuisia koristekasveja. Syynä ruusujen heikkoon tuoksuun eivät ole esimerkiksi saasteet ja kemialliset lannoitteet. Tuoksuttomuus johtuu ensisijaisesti jalostuksesta: se, mikä on saavutettu ruusujen näyttävyydessä ja kestävyydessä, on usein menetetty tuoksussa. Monet nykyään kotipuutarhoissa ja leikkokukkina suosituista ruusulajikkeista ovat käyneet läpi pitkän jalostusprosessin, jonka tuloksena ne tuottavat paljon suuria, väreiltään täyteläisiä kukkia. Jalostuksella on pyritty myös pidentämään tai lisäämään ruusujen kukintajaksoja ja säilyvyyttä sekä parantamaan vastustuskykyä eri kasvitauteja vastaan. Suomalaisten pihojen perinteiset pensasruusut, kuten juhannus- ja valamonruusut, kukkivat lyhyen aikaa, ovat melko vaatimattoman näköisiä, kestävät hyvin talvea eivätkä ole aivan tuoksuttomiakaan.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: