Hankajalkaiselle maittaa lajitoveri

Keijuhankajalkaiset ovat hyvin edustettuina planktonissa eli keijustossa. Näiden ”pienoisäyriäisten” on otaksuttu käyttäytyvän muiden pienten eliöiden tapaan eli hankkivan ravintoa elintoimintojensa ylläpitämiseen, lisääntyvän ja lopulta kuolevan joko luonnollisesti tai joutuessaan itse ravinnoksi. Käsitys on ainakin osittain virheellinen. Saksalaisen Alfred-Wegener-Institutin tutkija Hans-Jürgen Hirche ja hänen yh- dysvaltalainen kollegansa Marc Ohman saivat selville, että hankajalkaiset ovat yhdessä suhteessa poikkeuksellisia pieniä mereneläviä.

tiistai 1. syyskuuta 2009

Keijuhankajalkaiset ovat hyvin edustettuina planktonissa eli keijustossa. Näiden ”pienoisäyriäisten” on otaksuttu käyttäytyvän muiden pienten eliöiden tapaan eli hankkivan ravintoa elintoimintojensa ylläpitämiseen, lisääntyvän ja lopulta kuolevan joko luonnollisesti tai joutuessaan itse ravinnoksi. Käsitys on ainakin osittain virheellinen. Saksalaisen Alfred-Wegener-Institutin tutkija Hans-Jürgen Hirche ja hänen yh- dysvaltalainen kollegansa Marc Ohman saivat selville, että hankajalkaiset ovat yhdessä suhteessa poikkeuksellisia pieniä mereneläviä. Ne ovat kannibaaleja eli syövät saman lajin yksilöitä. Kannibalismi ilmenee erikoisella tavalla. Noin kolmen millimetrin pituiset naaraat säätelevät kannan kokoa käyttämällä ravinnokseen omia jälkeläisiään. Kannibalista käyttäytymistä esiintyy erityisen yleisesti silloin, kun lisääntyviä naaraita on paljon. Aiemmin on oletettu, että keijuhankaisten kannan koko heijastelee naaraiden määrää. Yksilömäärän vaihtelut kiinnostavat mm. ilmastotutkijoita, sillä hankajalkaiset vaikuttavat hiilidioksidin sitoutumiseen meriveteen.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: