Akustiikka määrää kurnutuskorkeuden

Oikea viritys moninkertaistaa kosiolaulun kuuluvuuden

tiistai 1. syyskuuta 2009

Borneolaisen puunkoloissa elävän Metaphrynella sundana -sammakkolajin koiraat kosiskelevat naaraita kurnutuksella, joka voi kantaa sademetsässä 50 metrin päähän. Se on melkoinen suoritus kahden senttimetrin kokoiselta laulajalta. Saadakseen laulunsa kuulumaan se sovittaa kurnutuksensa kulloisenkin akustiikan mukaan. Sammakkokoiraat pitävät kosintalaulukonserttinsa öisin puunkoloista. Laulu koostuu yhdestä sävelestä, joka toistuu muutaman sekunnin välein. Ruotsalainen Björn Lardner ja malesialainen Maklarin bin Lakim ovat havainneet, että koiraat testaavat kolon akustiset ominaisuudet ja valitsevat sen kurnutuskorkeuden, jolla laulu kaikaa mahdollisimman kauas. Se ei ole aivan yksinkertainen tehtävä, sillä akustiikkaan vaikuttavat kolon halkaisija, korkeus ja mahdollinen sadeveden määrä. Siksi sammakko luotaa kolon akustiikkaa päästämällä erikorkeuksisia ääniä, kunnes se löytää optimaalisen sävelkorkeuden. Valitsemalla sopivimman sävelkorkeuden koiras voi saada laulunsa kantamaan jopa neljä kertaa niin pitkälle kuin muuten. Muutkin eläimet osaavat hakeutua sellaisiin paikkoihin, joista niiden ääni kuuluu parhaiten, mutta Metaphrynella sundana on tiettävästi ainoa laji, joka osaa mukauttaa ääntelyään tällä tavalla.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: