Maanjäristysten mittaus

Tämä artikkeli on peräisin Tiedon maailma -kirjasarjasta: Richterin asteikkoa käytetään kaikkialla maailmassa ilmaisemaan maanjäristysten voimakkuutta. Vuonna 1935 laaditussa asteikossa maanjäristykset lajitellaan ”suuruusluokan” mukaan eli niitä verrataan muihin maanjäristyksiin.

Richterin asteikko on 10-kantainen logaritmiasteikko. Se tarkoittaa, että esimerkiksi maanjäristys, jonka voimakkuus Richterin astei­kolla on 6, on voimakkuudeltaan 10-kertainen 5 richterin järistykseen verrattuna, 7 richterin järistys satakertainen ja niin edelleen.

Järistyksen voimakkuus määritetään mittaamalla voimakkaimmat aallot seismografilla ja vertaamalla tulosta 100 kilometrin päässä järistyskeskuksesta olevan seismografin lukemaan.

Tutkijat käyttävät Richterin asteikon sijaan uudempaa, momenttimagnitudiasteikoksi kutsuttua asteikkoa, joka kuvaa paremmin järistyksessä vapautuvaa energiaa.

Sen lukemat muistuttavat Richterin asteikkoa, joten maallikon kannalta asteikoilla ei ole suurta eroa. Maanjäristysten voimakkuudella ei ole teoreettista ylärajaa. Yli 9,5 richterin järistyksiä pidetään kuitenkin geofyysisesti mahdottomina, koska maankuoren jännitteet ehtivät purkautua ennen kasvamistaan niin suuriksi.