Rocket  Aussie Invader

Raketti kiitää pyörillä uusiin ennätyksiin

Maakulkuneuvo mursi ensimmäistä kertaa äänivallin 1997, kun Thrust SSC -auto pyyhälsi 1 228 kilometriä tunnissa. Nyt brittiläinen, yhdysvaltalainen ja australialainen ryhmä yrittävät lyödä 13 vuotta vanhan ennätyksen. Tavoitteena on 1 609 kilometrin tuntinopeus.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010 teksti Ib Salomon

Kokemus on lyhyt mutta varmasti unohtumaton. Kun ajoneuvo kulkee 447 metriä sekunnissa, pieninkin virhe on kohtalokas.

Tavallisella autolla voi yltää 160 kilometrin tuntiopeuteen, mutta australialainen ja brittiläinen joukkue aikovat kiihdyttää ajokkinsa kymmenen kertaa niin huimaan vauhtiin. Heidän tavoitteenaan on lyödä nykyinen maa-ajoneuvojen nopeusennätys, jonka brittiläinen hävittäjälentäjä Andy Green teki 1997.

Greenin ajopelinä oli kahden suihkumoottorin turvin kiitänyt Thrust SSC (Super Sonic Car eli ääntä nopeampi auto). Sen huippunopeudeksi mitattiin 1 228 kilometriä tunnissa, ja Greenistä tuli ensimmäinen ihminen, joka mursi äänivallin maalla kulkevalla ajoneuvolla.

Australialaiset lähtevät tavoittelemaan uutta ennätystä Aussie Invader -autolla. Rakenteilla oleva menopeli ei kuitenkaan juuri muistuta perinteistä autoa. Pikemminkin se näyttää pyörillä kulkevalta ohjukselta. Se on seitsemän metriä pitkä ja rakenteeltaan hyvin yksinkertainen, mikä tiimin johtajan 59-vuotiaan Rosco McGlashanin mielestä onkin sen suurin vahvuus.

McGlashan on nuoresta asti pitänyt nopeista autoista, ja hänellä on jo hallussaan Australian nopeimman miehen titteli, sillä hän ajoi 1 026 kilometriä tunnissa vuonna 1996. McGlashan on vakuuttunut siitä, että kun hän istuu Aussie Invaderin ohjaamoon, auto yltää ensimmäisenä tuhannen mailin eli 1 609 kilometrin tuntinopeuteen.

Aussie Invaderin neljä rakettimoottoria on suunniteltu kiihdyttämään ajokin nopeus nollasta tuhannen mailin tuntinopeuteen ainoastaan 19 sekunnissa eli ”suunnilleen samassa ajassa, joka ihmiseltä kuluu kengännauhojen solmimiseen”, toteaa McGlashan.

Briteillä kaksi erilaista moottoria

McGlashanin kilpakumppani on brittiläinen Bloodhound SSC, joka ”lähtee nopeammin kuin luoti Magnum-revolverin piipusta”. Brittihanke julkistettiin vuonna 2008, ja sitä johtaa Richard Noble. Voimassa olevan nopeusennätyksen haltija 46-vuotias Green on luvannut ohjata tätäkin ripeäkulkuista ajokkia. Kun Bloodhound SSC kiihtyy, Greeniin kohdistuu 2,5 g:n voima. Jarrutuksen aikana g-voima on jopa 3,5.

Ennätysajoa varten tarvitaan ainakin 16 kilometrin pituinen tasainen rata. Brittijoukkue valitsi testipaikaksi Etelä-Afrikassa sijaitsevan Hakskeen Panin kuivan mutatasangon.

Brittien Bloodhound SSC:ssä on sekä suihku- että rakettimoottori. Kiihdytys tapahtuu suihkumoottorilla, ja sitten kuljetaan raketin voimin. Bloodhoundin pitäisi saavuttaa tuhannen mailin tuntinopeus 42,5 sekunnin kuluttua startista.

20-metriset liekit auton perässä

Kolmas nopeusennätystä tavoitteleva ryhmä koostuu yhdysvaltalaisista ja kanadalaisista. Keväällä se testasi North American Eagle -autoa Nevadassa. Sen tavoitteet eivät ole yhtä korkealla kuin brittien ja australialaisten, sillä Pohjois-Amerikan kotkan on määrä kiitää ”vain” 1 287 kilometriä tunnissa. Sekin olisi silti uusi ennätys, sillä Kansainvälisen autourheiluliiton FIA:n (Fédération Internationale de l’Automobile) sääntöjen mukaan ennätyksen pitää olla vähintään prosentin, eli tässä tapauksessa vähintään 13 km/h, parempi kuin vanhan.

North American Eaglen testaus aloitettiin jo vuonna 2005. Auto on rakennettu F-104 Starfighter -suihkuhävittäjän rungon ympärille. Kyseessä on ensimmäinen hävittäjälentokone, joka saavutti kaksinkertaisen äänen nopeuden.

North American Eagle kiihtyy hitaasti, mutta se nielee silti kiihdytyksessä 38 litraa polttoainetta sekunnissa ja puhaltaa perästään 20 metriä pitkän liekin.

Jos auton jarrut jostain syystä pettävät, turvaudutaan varasuunnitelmaan. Radan päässä on tukeva verkko, johon auto pysähtyy, jos sen nopeus ei ole yli 480 kilometriä tunnissa.

Kaikki kolme tiimiä valmistautuvat jo kiivaasti, mutta yksikään ei ole vielä paljastanut ennätysyrityksensä ajankohtaa. Sekä britit että australialaiset ovat kuitenkin ilmoittaneet olevansa valmiita koitokseen ensi vuonna.

Teknisten haasteiden lisäksi tiimit kamppailevat rahoituksen kanssa, sillä sponsoreita on vähän ja ajopelien rakentaminen ja testaaminen on kallista. Australialaiset laskevat tarvitsevansa noin 2,8 miljoonaa euroa, josta neljäsosa menee yksinomaan polttoaineeseen. Kaikissa kolmessa hankkeessa töitä autojen parissa tehdään vapaaehtoisvoimin lomilla ja viikonloppuisin.

Rakentamisessa vaaditaan erikoisosaamista ja koko ajan vastaan tulee uusia haasteita. Yksi suurimmista ongelmista on ollut riittävän kestävien pyörien kehittäminen. Esimerkiksi brittien Bloodhoundin pyörät pyörivät 10 000 kertaa minuutissa.

Toinen suuri haaste on ilmanvastus, joka pahimmassa tapauksessa voi jopa nostaa ajoneuvon ilmaan. Siksi autoissa on siivekkeet, joiden tarkoituksena on pitää ne kiinni maassa.

Suurin ongelma on kuitenkin sokkiaalto, joka syntyy auton eteen, kun nopeus lähenee äänen nopeutta. Aalto sekä vaikuttaa ajoneuvon vakauteen että pehmentää ajoalustaa. Äänivallin rikkoutumisen vaikutus lentokoneeseen tunnetaan jo hyvin, mutta siitä, miten maa-ajoneuvo käyttäytyy vastaavassa tilanteessa, ei vielä juuri ole kokemuksia.

Vaikeuksia tuottaa myös jarrutusvaihe. Moottoria ei voi vain sammuttaa, sillä silloin ohjaaja altistuisi liian suurille g-voimille. Nopeutta pitää laskea hallitusti, ja siksi kaikissa kolmessa autossa on pysäyttämistä varten jarruvarjot.

Heittoistuimesta ei ole hyötyä

Jos uusi ennätys syntyy, se yritetään varmasti heti rikkoa. Yhdysvaltalainen Waldo E. Stakes on jo ilmoittanut tavoittelevansa kaksinkertaista äänen nopeutta eli yli 2 200 kilometrin tuntinopeutta.

Jo 1 609 kilometrin tuntinopeudessa pienikin rakennevirhe tai radalle eksynyt esine voi olla kohtalokas. Jos ohjaaja menettää ajoneuvon hallinnan, hänellä ei ole mahdollisuuksia pelastautua.

Suunnittelijoilta onkin kysytty, miksi autoissa ei ole heittoistuimia kuten hävittäjälentokoneissa. Vastaus on tyly: niistä ei ole mitään hyötyä. Heittoistuin ei nimittäin ehtisi singota kuljettajaa tarpeeksi korkealle, jotta hän varmasti laskeutuisi turvallisesti. Jos auto vielä ehtii kiepsahtaa ympäri, kuljettaja saattaa lentää juuri väärään suuntaan.

Sponsoreiden ja taitavien suunnittelijoiden lisäksi uusi maanopeusennätys vaatii siis myös uhkarohkean kuljettajan.

Lisää vauhtihirmuja

Lue lisää pyörillä kulkevista raketeista. Alareunan linkeistä pääset tutustumaan Aussie Invaderiin, North American Eagleen ja Bloodhoundiin. Tarjolla on myös videoita maailman nopeimmista maakulkuneuvoista. Niitä pääset katsomaan tästä: Maailman nopeimmat ajoneuvot

Teema

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: