Lentokone kaapataan kiinni

Kuinka lentokone ennättää pysähtyä tukialuksella?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Useimpien lentotukialusten kiito- ja laskeutumistie on vain noin 150 metrin pituinen. Siksi lentokoneiden tavallinen jarrutustapa ei tule kysymykseen. Lentotukialukselta operoivat lentokoneet varustetaan koukulla, joka tarttuu laskeutumisen loppuvaiheessa yhteen kannen poikki jännitetyistä jarrutusvaijereista. Vaijereita on yleensä neljä. Jotta koukku osuisi vaijeriin, lentokoneen on lähestyttävä kantta tietyssä kulmassa. Kun kulma on oikea, syttyvät keltainen merkkivalo ja kannen vihreät laskeutumisvalot. Jos lentokone on laskeutumassa liian terävässä tai loivassa kulmassa, syttyy punainen merkkivalo, ja lentäjän on tehtävä toinen laskeutumisyritys. Sillä hetkellä, kun lentokone koskettaa kantta, lentäjä lisää moottoritehoa. Tämä voi vaikuttaa kummalliselta, mutta näin varmistetaan, että lentokone voi nousta uudelleen ilmaan, jos koukku ei ole tarttunut kunnolla vaijeriin. Vaijerilla voidaan pysäyttää kahdessa sekunnissa 25 tonnin painoinen lentokone, jonka nopeus on 240 kilometriä tunnissa. Laskeutumisen onnistumisen kannalta ihanteellisimpana pidetään kolmatta vaijeria, joka on kannen keskiosassa. Ensimmäinen vaijeri on aivan lentotukialuksen peräpäässä ja neljäs melko lähellä etureunaa. Parhaat lentäjät pystyvät nappaamaan lähes poikkeuksetta kolmannen vaijerin. Toisen tai neljännen vaijerin avulla pysähtymisessä ei ole sinänsä mitään väärää, mutta väitetään, että sotilaslentäjille on jossain määrin kunniakysymys, kuinka tarkasti he osuvat kolmanteen vaijeriin. Vaijerilla pysäyttäminen ei ole täysin riskitöntä. Lentotukialuksilla sattuukin keskimääräistä enemmän onnettomuuksia laskeutumisvaiheessa.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: