X-prize racercars

Kilpaa kohti huomista

2010-luvun autot ovat virtaviivaisia, kevyitä ja hiljaisia. Vuonna 2010 päättynyt X Prize -kilpailu osoittaa, että kuluttajilla alkaa olla jo valinnanvaraa, kun he etsivät taloudellista ja vähäpäästöistä ajoneuvoa.

maanantai 21. helmikuuta 2011 teksti Henrik Bendix

Tulevaisuuden perheauto ei juuri muistuta farmariautoja ja kaupunkimaastureita. Se on pienikokoinen ja virtaviivainen, ja sen pyörät on sijoitettu kauas korista. Keveiden komposiittimateriaalien ansiosta se painaa alle 400 kiloa. Polttoaineenaan se käyttää hiilidioksidineutraalista biomassasta tuotettua alkoholia eli etanolia. Lisäksi se kulkee 43 kilometriä polttoainemäärällä, joka vastaa litraa bensiiniä.

Yhdysvaltalaisen Edison2-yrityksen kehittämä The Very Light Car (hyvin kevyt auto) on uuden niukasti energiaa kuluttavan ja vähän saastuttavan autosukupolven malliesimerkki. Sen edistyksellisyydestä kertoo muun muassa se, että se voitti hiljattain nelipaikkaisten henkilöautojen sarjan ja viiden miljoonan dollarin palkinnon yhdysvaltalaisessa X Prize -kilpailussa.

Se ei silti ole edes mikään tulevaisuuden auto eikä jää autonäyttelyiden erikoisuudeksi, koska se on täysin maantiekelpoinen ja valmis tuotantoon. Se täyttää myös viranomaisten turvallisuusvaatimukset ja kuluttajien toivomukset.

Luonnoksen sijaan vaatimuksena oli valmis tuote

The Very Light Carin voittaman kilpailun koko nimi oli Progressive Automotive X Prize, sillä sen pääsponsorina toimi yhdysvaltalainen vakuutusalan jättiyritys Progressive. X Prize -kilpailuja järjestävä säätiö pyrkii omien sanojensa mukaan tukemaan uusien ihmiskuntaa hyödyttävien teknisten ratkaisujen kehittämistä. Se on järjestänyt aiemminkin vastaavia kilpailuja esimerkiksi avaruusaluksen rakentamisesta.

Tällä kertaa kilpailun aiheena olivat henkilöautot ja tavoitteena mahdollisimman tehokkaiden autotyyppien kehittäminen, jotta pystyttäisiin vähentämään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja pienentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Osallistujien oli täytettävä tiukat vaatimukset, sillä voittoon ei riittänyt vain niukkakulutuksinen prototyyppi, jossa oli käytetty poikkeuksellisia teknisiä ratkaisuja.

Rima oli nostettu todella korkealle: kilpailulla haettiin mullistavia autotyyppejä, jotka olisivat jo valmiita myyntiin. Niiden oli sovittava ominaisuuksiltaan maantieajoon ja oltava kyllin turvallisia siihen. Ne eivät saaneet saastuttaa, niiden oli oltava edullisia, ja niiden piti soveltua sarjatuotantoon.

Auton lisäksi joukkueiden oli esiteltävä suunnitelma, joka osoitti, että he kykenisivät valmistamaan ja myymään autoa vähintään 10?000 kappaletta vuodessa vuodesta 2014 alkaen. Tärkein vaatimus oli silti se, että ajoneuvo sai kuluttaa 100 maililla enintään bensiinigallonan sisältämän verran energiaa. Sen piti siis taittaa bensiinilitran energialla 42,5 kilometriä. Matka on noin kaksinkertainen verrattuna nykyisiin taloudellisiin henkilöautoihin lukuun ottamatta kevyitä hybridejä.

Vain yksi auto täytti kaikki vaatimukset

Kevääseen 2009 mennessä kisaan oli ilmoittautunut 111 joukkuetta 11 maasta. Kilpailevat mallit poikkesivat toisistaan hyvin paljon, vaikka monet joukkueet olivatkin ottaneet lähtökohdaksi jonkin jo myynnissä olevan mallin, kuten Toyota Priuksen. Huhtikuussa 2010 pidetyn esikarsintakisan jälkeen joukko oli kutistunut 22 joukkueeseen ja 27 automalliin.

Kesäkuun lopulla järjestetyn välikarsinnan jälkeen syyskuun finaaliin jatkoi enää vain 12 joukkuetta. Nelipaikkaisille tarkoitetun Mainstream-sarjan pääpalkinnon voittanut malli, The Very Light Car, oli ainoa, joka täytti kaikki vaatimukset. Se jopa ylitti vaaditun tason, sillä se kulki yhdellä tankkauksella huomattavasti pitemmän matkan kuin vähimmäisvaatimuksena olleet 200 mailia (322 kilometriä), vaikka matkaan sisältyi ajoa sekä kaupungissa että moottoritiellä.

Rahaa oli jaossa myös muille: Alternative-sarjassa palkittiin 2,5 miljoonalla dollarilla kaksi kaksipaikkaista autoa: yhdysvaltalaisen Li-ion Motorsin Wave II ja sveitsiläisen X-Tracer Teamin E-Tracer 7009. Ensimmäisessä istuimet ovat vierekkäin (side by side) ja toisessa peräkkäin (tandem). Mallit oli tarkoitettu kaupunkiautoiksi alle sadan mailin (161 kilometrin) etäisyyksille.

Alternative-sarjankin ajoneuvojen piti silti olla ”oikeita” autoja, joissa on esimerkiksi umpinainen kori, tilaa kahdelle aikuiselle, valot, äänimerkinantolaite, matkatavaratila ja tuulilasinpyyhkimet. Niiden piti kiihtyä yhtä tehokkaasti kuin nelipaikkaisten mallien ja pystyä ajamaan ylämäkeen yli 100 kilometrin tuntinopeudella. Nämä vaatimukset karsivat pois esimerkiksi aurinkoenergia-autot. Sekä nelipyöräinen Wave II että moottoripyörää muistuttava E-Tracer 7009 taittoivat kumpikin bensiinilitraa vastaavalla energiamäärällä huomattavasti pidemmän matkan kuin vaaditut 42,5 kilometriä.

Sähköautot valtaavat maantiet – aikanaan

Polttomoottorin menestystä nelipaikkaisten autojen sarjassa selittänee se, että sähköautojen latausväliä voi pidentää vain lisäämällä akkujen määrää. Lisäys taas tekee autoista raskaita ja hitaasti kiihtyviä, mikä puolestaan kasvattaa energiankulutusta. Nelipaikkaisista sähköautomalleista yksikään ei täyttänyt X Prize -kilpailun vaatimuksia yli 322 kilometrin latausvälistä, kun kiihdytyksen nollasta 97 kilometriin tunnissa piti onnistua alle 15 sekunnissa. Vain yksi niistä pääsi lähelle.

Vaikka nyt voiton veikin ultrakevyt ja aerodynaaminen polttomoottoriauto, tulevaisuus lienee silti sähköautojen. Kilpailu osoitti sähköautojen soveltuvan jo nyt oivallisesti lyhyille matkoille. Jotta sähköautoista olisi maantieajoon, akkujen energiatiheyden olisi oltava nykyistä suurempi ja painon pienempi.

Uudenlaiset autot ovat siis jo tavallistenkin kuluttajien ulottuvilla. Niiden yleistyminen riippuu ehkä eniten siitä, miten niiden ulkonäkö ja varustelu miellyttävät mahdollisia ostajia.

Teema

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: