Cancer cells

Virus vainoaa vain syöpäsoluja

Isorokkorokotteen virus tekee paluuta lääketieteen huipulle syövän hoitoon kehitettynä muuntogeenisenä versiona. Se löytää itse sairaat kudokset eikä pysty lisääntymään terveissä soluissa.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012 teksti Rasmus Kragh Jakobsen

Viruksilla on luontaiset edellytykset tappajiksi. Ne pystyvät tuhoamaan ihmisen soluja ja jouduttamaan näin kuolemaa. Siksi ajatus, että virusten avulla tehtäisiin selvää syöpäsoluista, tuntuu hyvin houkuttelevalta.

Jos tartunta saataisiin jylläämään pelkästään epänormaaleissa soluissa, syövän hoito mullistuisi. Tuoreen tutkimuksen mukaan tällainen kasvainten eliminointistrategia ei ole enää vain utopiaa.

Yleensä tauteja aiheuttavien virusten valjastaminen edistämään terveyttä on vuosien takainen haave. Läpimurto on vain antanut odottaa itseään. Tuoreimmat alan uutiset ovatkin sitten lupaavia. Osa potilaista, jotka ovat sairastaneet parantumatonta syöpää, ovat saaneet apua viruksiin perustuvasta hoidosta.

Virusterapia toimii

– Olemme hyvin innostuneita, sillä ensimmäisen kerran lääketieteen historiassa virushoito on tepsinyt. Potilaille aiheutettu tartunta on rajoittunut vain syöpäkudokseen, kertoo professori John Bell kanadalaisesta Ottawan yliopistosairaalan tutkimuskeskuksesta (OHRI).

Virukset annettiin koehenkilöille ruiskeina. Pistäminen on hyvä ratkaisu, sillä levitessään elimistössä virukset löytävät sairaat solut terveiden joukosta, olivatpa ne missä kehonosassa tahansa. Aiemmat sovellukset ovat tehonneet vain, kun virukset on viety, yleensä injektioneulalla, suoraan vaikutuskohtaan. Siksi esimerkiksi vasta kehittymään alkaneet etäpesäkkeet ovat helposti jääneet huomaamatta ja hoitamatta.

Vanha tuttu pääsi uusiokäyttöön

Tutkijoihin pani aikoinaan liikettä havainto, että luonnolliset virustartunnat tai rokotukset voivat saada pitkälle edenneen syövän katoamaan äkillisesti. Niin eläimillä kuin ihmisilläkin 1950-luvulla tehdyt kokeet aiheuttivat kuitenkin pettymyksen, ja työ polki kauan paikallaan.

Merkittäviä edistysaskelia on otettu oikeastaan vasta tällä vuosituhannella. Huipputuloksena pidetään Bellin ja hänen tutkimusryhmänsä tuottamaa JX-594-virusmuunnosta, joka on samaa kantaa kuin isorokkorokotteessa käytettävä Vaccinia-virus. Sen käyttöä puolsivat niin turvallisuusnäkökohdat kuin tarttumistapakin. Vaccinia-virus leviää verenkierron välityksellä, eikä immuunijärjestelmä pysy sen perässä.

JX-594:stä tehtiin valikoiva joukkomurhaaja geenitekniikan avulla. Kun viruksen perimää muutettiin, se kelpuutti isännikseen vain syöpäsolut, vaikka pintatasolla terveet ja sairaat solut ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä. Sen sijaan kasvussa ja kehityksessä on selvä ero: syöpäsolu jakautuu villisti, koska sen sisäinen valvonta on pettänyt.

Bell kollegoineen käytti hyväkseen juuri kontrollijärjestelmän puutteita. Niiden takia syöpäsolut tuottavat usein huomattavan paljon tymidiinikinaasi- eli TK-entsyymiä, joka osallistuu dna:n synteesiin. Kysymyksessä on proteiini, jota ei esiinny lainkaan lepovaiheessa olevissa terveissä soluissa. Kun tutkijat estivät JX-594:n tymidiinikinaasin tuotantoa ohjaavan geenin toiminnan, virus pystyi lisääntymään enää vain siellä, missä TK:ta oli tarjolla: syöpäsoluissa.

Niissä lisääntymiskoneisto pääsi käymään täysin kierroksin ja JX-594:stä syntyi pian seuraava sukupolvi, joka lähti etsimään uusia isäntäsoluja. Lisääntymisen kannalta hyvät vaihtoehdot olivat vähissä, sillä tulokkaiden oli mahdotonta tuottaa kopioita itsestään normaaleissa soluissa.

Syöjäsolut ampaisivat kimppuun

Hoidon tehostamiseksi virukseen lisättiin puolustusreaktioita voimistava granulosyytti-makrofagi- eli GM-CSF-kasvutekijä. JX-594-virusten poistuessa syöpäsolusta vapautuva GM-CSF vetää puoleensa immuunijärjestelmän syöjäsoluja, makrofageja, kuin raato kärpäsiä. Syöjäsolut ryhtyvät joukolla hotkimaan syöpäsoluja tai niiden jäännöksiä.

Bell ja hänen tutkijatoverinsa uskovat, että JX-594-virus voidaan varustaa tulevaisuudessa sellaisilla lisägeeneillä, jotka saavat sen hyökkäämään vielä suoraviivaisemmin syöpäsoluja vastaan. Silloin hoitotapa sopii useisiin eri syöpiin.

Jo vuonna 2008 tehtyjen kokeiden perusteella on tiedetty, että JX-594:stä voi olla apua maksasyövässä, kun virukset ruiskutetaan itse kasvaimeen. Uudet tutkimukset osoittavat siis, että virukset pystyvät löytämään kohteensa itsekin.

Bellin mukaan on vielä liian aikaista puhua syövän taltuttavasta virushoidosta, sillä menetelmä vaatii hiomista. Sillä on omat riskinsä, eikä ole lainkaan varmaa, että immuunijärjestelmä antaa hoidon vaikuttaa riittävän kauan. On hyvinkin mahdollista, että viruksista on haittaa potilaan terveydelle tai että elimistö tuhoaa ne ennen kuin ne ovat saavuttaneet lopullisen päämääränsä.

Teema

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: