Pandemi Asia

Maailman tautikarttaa pitää päivittää jatkuvasti

Tartuntataudit aiheuttavat kolmanneksen kaikista kuolemantapauksista. Pieneliöt siirtyvät eläimistä ihmisiin, jotka kuljettavat ne eri puolille maailmaa.

torstai 21. lokakuuta 2010 teksti Rasmus Kragh Jakobsen

Alankomaalainen autonkuljettaja Frank van Lent sairastui viime vuonna yhtäkkiä outoon kuumetautiin. Hän tunsi olonsa voimattomaksi, ja hänestä tuntui aika ajoin, että hänen luitaan särki ja sydämensä hakkasi. Huolestunut avopuoliso sai van Lentin lopulta lähtemään terveysasemalle. Käynnistä ei ollut mitään hyötyä, sillä lääkäri oli yhtä ymmällään miehen oireista kuin tämä itsekin. Van Lent passitettiin kotiin antibioottiresepti kourassa ”odottamaan taudin hellittämistä”. Itsensä yhä hyvin sairaaksi tuntenut van Lent kuuli radiosta, että eläintiloilla oli alkanut esiintyä jotain helposti tarttuvaa tautia. Hän tuli ajatelleeksi, että jospa hänkin oli saanut sen, ja otti uudestaan yhteyttä lääkäriinsä. Tarkempi tutkimus paljasti, että juuri siitä oli kyse.

Diagnoosiksi varmistui Coxiella burnetii -bakteerin aiheuttama Q-kuume, joka voi levitä eläimistä ihmisiin. Poikkeuksellista van Lentin tapauksessa oli se, että hän ei kuulunut riskiryhmään. Tautia oli aikaisemmin tavattu vain ihmisillä, jotka hoitivat eläimiä tai käsittelivät niiden raakaa lihaa. Kävi ilmi, että tartunta ei enää vaatinut suoraa kosketusta sairaisiin eläimiin, vaan bakteeri oli muuntunut niin, että se pystyi leviämään myös ilman välityksellä. Q-kuumeeseen sairastui vuoden 2009 aikana yli 2?000 alankomaalaista, joista suurin osa oli saanut taudin pisaratartuntana. Antibioottihoito tepsi useimmiten, mutta jotkut joutuivat jakamaan van Lentin kohtalon: tauti ehti kroonistua.

Alankomaiden Q-kuume-epidemiaa ei ole saatu vieläkään kuriin. Se on hyvä muistutus korkeaan elintasoon ja toimivaan terveydenhuoltoon tottuneille eurooppalaisille siitä, että ihminen on – ehkä jopa entistä enemmän – eläinten taudinaiheuttajien armoilla. Immuunikato, sars, niin sanottuun hullun lehmän tautiin yhdistetty Creutzfeldtin–Jakobin taudin muunnos sekä lintu- ja sikainfluenssa ovat vain jäävuoren huippu. Kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan kuin vielä 1960- ja 1970-luvuilla uumoiltiin. Silloin arveltiin, että tartuntataudit alkavat pian olla pienempi ongelma kuin syöpä ja sydän- ja verisuonitaudit. Optimistiset arviot perustuivat siihen, että käytössä oli tehokkaita mikrobilääkkeitä ja että isorokko oli pikku hiljaa onnistuttu kukistamaan.

Runsaasti uusia tartuntatauteja

Tuudittautuminen valheelliseen turvallisuudentunteeseen johti muun muassa siihen, että lääketeollisuus alkoi laiminlyödä uusien antibioottien kehittämistä. Nykyään noin kolmasosa kuolemantapauksista johtuu tartuntataudeista ja terveydenhuolto kamppailee uusien hyvin vaikeasti hoidettavien ja ehkäistävien taudinaiheuttajien kanssa. Sars-viruksen tutkijana ansioituneen alankomaalaisen virologin Albert Osterhausin mukaan tilanne uhkaa riistäytyä käsistä.

Samoilla linjoilla on skotlantilaisen Edinburghin yliopiston tartuntatautiopin professori Mark Woolhouse:

– Valmistumiseni jälkeen on havaittu yli 80 uutta tarttuvaa tautia. Mikään ei viittaa siihen, että niitä ei tulisi lisää.

Teema

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: