Ultraääni on mekaanista värähtelyenergiaa

Mihin ultraäänitutkimukset perustuvat? Onko menetelmällä joitakin haittavaikutuksia?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Ultraääneksi kutsutaan äänen kaltaista mekaanista aaltoliikettä, jonka värähtelytaajuus on suurempi kuin ihmisen aistiman äänen eli yli 20 kilohertsiä. Korkealle taajuudelle on ominaista lyhyt aallon-pituus. Ultraääntä voidaan käyttää monenlaisten aineiden ja rakenteiden tutkimuksiin. Ultraäänitutkimus muistuttaa kaikuluotausta, sillä tutkittavan kohteen ominaisuudet ilmenevät kaikuina. Useimmat tuntevat ultraäänen lääketieteelliset sovellukset. Tutkittavaan kohteeseen suunnataan ultraäänikimppu, ja saadut kaiut rekisteröidään. Ultraäänitutkimuksella voidaan muun muassa todeta varhaisvaiheessa oleva raskaus ja tehdä havaintoja kohdussa kehittyvästä sikiöstä. Ultraäänellä tutkitaan myös sisäelimiä ja pehmytkudoksia. Verisuonten kuvaamista varten on kehitetty erityinen ultraäänitutkimus eli suonensisäinen kaikututkimus. Siinä tutkittavaan suonenkohtaan viedään katetri, johon on kiinnitetty pieni ultraäänianturi. Anturin välittämien tietojen perusteella suonesta saadaan videokuvaa. Koska ultraäänitutkimusten ei ole todettu aiheuttavan minkäänlaisia kudosvaurioita, ne ovat ovat potilaan kannalta täysin turvallisia. Ultraäänimenetelmällä on voitu korvata joitakin aikaisempia röntgentutkimuksia. Ultraäänen lääketieteellisiin käyttötarkoituksiin kuuluvat myös fysioterapeuttiset hoidot, joiden parantava vaikutuksen uskotaan perustuvan sähköllä aikaansaadun erittäin suuritaajuuksisen mekaanisen värähtelyliikkeen kudoksissa synnyttämään lämpöön. Ultraäänellä hoidetaan muun muassa erilaisia urheiluvammoja ja nivelkipuja.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: