Artificial coma

Mihin koomaa tarvitaan?

Olen luullut, että syvä tajuttomuus on aina vaarallista. Miksi sitten potilas voidaan joskus vaivuttaa tarkoituksellisesti koomaan?

torstai 30. marraskuuta 2017

Päähän kohdistunut kova isku, aivoinfarkti, huumeiden yliannostus tai hapenpuute voivat vaurioittaa aivoja niin, että uhri vaipuu koomaan.

Tällainen syvä tajuttomuus on vakava oire, joka kertoo pahoista vaurioista, mutta toisaalta aivotoiminnan vähenemisestä voi olla hyötyäkin aivovamman hoidossa.

Esimerkiksi venähtäneen ranteen tai nilkan hoidossa yleensä paras lääke on lepo, ja sama pätee myös aivoihin.

Tiedotusvälineissä puhutaan usein siitä, miten päävammoja saaneita voidaan hoitaa vaivuttamalla heidät keinotekoiseen koomaan. Käytännössä kyse on yleensä yleisanestesiasta eli nukutuksesta.

Potilas nukutetaan väliaikaisesti rauhoittavilla lääkkeillä tai anestesialääkkeillä, kuten barbituraateilla tai propofolilla. Näin tuotettu tajuttomuuden tila vähentää aivojen energian ja hapen kulutusta, ja se voi ehkäistä alkuperäisen vamman pahenemista ja toissijaisten vammojen syntymistä.

Toissijaisia vammoja alkaa syntyä heti onnettomuuden jälkeen. Niitä aiheuttavat hengityksen pysähtymisestä tai verenpaineen alenemisesta johtuva aivojen hapenpuute, aivoturvotus ja erilaiset aineenvaihdunnan ja nestetasapainon häiriöt.

Kooma antaa aivoille aikaa toipua

Nukutus voi ehkäistä muun muassa aivopaineen nousua, mutta toisaalta se estää potilasta hengittämästä itse. Tästä syystä potilas joudutaan kytkemään hengityskoneeseen.

Nukuttaminen vaikuttaa myös sykkeeseen ja verenpaineeseen. Koska liian alhainen tai liian korkea verenpaine voivat pahentaa aivovaurioita, potilas voi tarvita myös verisuonia laajentavaa tai supistavaa lääkitystä.

Lisäksi tarkkaillaan jatkuvasti muun muassa nestetasapainoa ja erityisesti natriumtasoa, jotka vaikuttavat aivojen toimintaan.

SUKELLA ELIMISTÖN SALOIHIN, tilaa Tieteen Kuvalehti

Ruumiinlämmön kohoaminen on aivovammapotilaalle kohtalokasta. Nukutuksen aikana potilaan ruumiinlämpöä voidaan laskea esimerkiksi jäähdytyspeitteillä tai antamalla laskimoon viileää keittosuolaliuosta.

Tavoitteena on pitää potilaan ruumiinlämpö 35–36 asteessa, vaikka tätäkin alempia lämpötiloja on kokeiltu.

Jos vammat paranevat odotetusti, potilas voidaan herättää vähentämällä lääkitystä ja nostamalla kehon lämpötilaa. Ihmelääkkeeksi menetelmästä ei ole. Aina potilas ei enää herää.

Brain scans

Kylmä auttaa toipumaan

Potilaan nukuttaminen ja kehon lämpötilan alentaminen vähentävät aivotoimintaa ja antavat aivoille toipumisrauhan.

1. Potilas nukutetaan ja hänet kytketään hengityskoneeseen. Nukutus pienentää aivojen energian- ja hapenkulutusta, mikä voi ehkäistä aivopaineen nousemista ja kouristuksia.

2. Koska kuume on aivovammapotilaalle vaarallista, elimistön lämpötilaa pyritään tarvittaessa alentamaan. Nopea tapa on tiputtaa laskimoon neliasteista keittosuolaliuosta.

3. Kehoa jäähdytetään myös ulkopuolelta potilaan alle ja päälle asetetuilla viilennyspeitoilla ja tarvittaessa myös jääpakkauksilla.

4. Lämpötilaa mitataan jatkuvasti esimerkiksi rakosta, verestä tai ruokatorvesta. Tavoitelämpötilana pidetään yleensä 35–36 astetta. Potilaan elintoimintoja, nestetasapainoa, tajunnan tasoa ja aivopainetta tarkkaillaan koko ajan.

5. Kun potilas päätetään herättää, viilennyspeiton lämpötilaa nostetaan hitaasti, esimerkiksi 0,3 astetta tunnissa kymmenen tunnin ajan. Samalla nukutusta kevennetään. Jos toipuminen on edistynyt toivotusti, potilas herää.

Lue tästä

Ehkä sinua kiinnostaa...

TILAA TIETEEN KUVALEHDEN UUTISKIRJE

Voit ladata ilmaisen erikoisnumeron, Uskomattomat aivot, heti, kun olet tilannut uutiskirjeen.

Etkö löytänyt, mitä etsit? Tee haku tästä: