Syynä siihen, että kasvit yleensä vapauttavat happea ilmaan, on yhteyttämiseksi kutsuttu biokemiallinen tapahtumasarja. Siinä kasvisolut tuottavat hiilidioksidista ja vedestä auringonvalon avulla happea ja glukoosia eli rypälesokeria, jota kasvi käyttää ravinnoksi.
Yhden happimolekyylin (O2) tuottamiseen ja yhden hiilidioksidimolekyylin (CO2) sitomiseen kasvit tarvitsevat noin kymmenen fotonia. Keskimäärin yhteyttävät solut hyödyntävät alle prosentin siitä valosta, jolle ne altistuvat. Vain erityisen tehokkaasti yhteyttävillä kasveilla osuus voi nousta kolmeen prosenttiin. Yhteyttämisen tehokkuuden paljastaa se, paljonko kasvi vapauttaa happea ja sitoo hiilidioksidia. Tase riippuu monimutkaisista hengitysprosesseista, joissa kummallakin kaasulla on tärkeä osa.
Eniten happea tuottaviin kasveihin kuuluvat lämpimien seutujen niin sanotut C4-kasvit. Näiden kuumuutta ja kuivuutta kestävien lajien solut sitovat tehokkaasti hiilidioksidia ilmasta. ”Tavallisesti yhteyttävät” C3-kasvit taas haihduttavat runsaasti, joten ne viihtyvät viileämmässä ja kosteammassa kuin C4-lajit.
Lehtivihreälliset eliöt tuottavat ilmakehään joka vuosi noin 2,7 x 1 011 tonnia happea. Noin 80 prosenttia siitä on peräisin meressä elävistä levistä. Loppuosasta vastaavat kasvit. Hapen määrä ilmakehässä ei kuitenkaan muutu, sillä eliöt käyttävät yhtä paljon happea kuin sitä syntyy. Ilmakehässä on happea noin 4 500 kertaa niin paljon kuin sitä vapautuu vuodessa.
Uusi lehti: Lue muun muassa uudesta viruslääkkeestä ja kreikkalaisten demokratiasta, joka perustui orjuuteen.
Lataa itsellesi ilmaiseksi Tieteen Kuvalehti. Digitaalisen näytelehden lataus onnistuu, kun olet rekisteröitynyt tieku.fi-sivuston käyttäjäksi.
Geenitesti paljastaa, millä todennäköisyydellä sairastut vakavaan tautiin.
Tästä voi ladata itsellesi loistavia otoksia tietokoneen taustakuvaksi.
Anna lahjaksi Tieteen Kuvalehti. Kuuden numeron lahjatilaus maksaa 39 euroa.
Lue Tieteen Kuvalehteen kirjoittavien Helle ja Henrik Stubin mietteitä maailmankaikkeudesta.