Miten verisuonia liitetään toisiinsa?

Carrel keksi kääntää suonten päät ennen yhdistämistä niin, että vastakkain asettuivat vain suoraan veren kanssa tekemisissä olevat sisäkalvot. Lisäksi hän oivalsi pienentää hyytymäriskiä rasvaamalla niin itse suonet kuin leik­kauksessa käytettävät välineetkin.

Yhdistettävien verisuonten päistä kuoritaan ympäröivä kudos, jotta niitä olisi helpompi käsitellä. Ennen liittämistä niiden veren­kierto katkaistaan puristimella, ne tyhjennetään verestä ja täytetään veren hyytymistä hillitsevällä aineella, hepariinilla. Sitten päät asetetaan toisiaan vasten ja kiinnitetään paikalleen yleensä kahdella yksinkertaisella tikillä ompelun ajaksi.

Kun toinen puristin otetaan pois, kirurgi näkee, vuotaako ommelkohta. Jos liitos pitää niin hyvin, että sitä ei tarvitse korjata, toinenkin puristin voidaan poistaa, jolloin veri pääsee kiertämään. Joskus verta tihkuvaa ommelkohtaa joudutaan painelemaan jonkin aikaa tupolla.

Tikit tilanteen mukaan

Haavan reunojen liittämiseen kehitetyt ompelutekniikat sopivat verisuonikirurgiaankin. Niin sanottu horisontaalinen patjaommel kääntää automaattisesti yhdistettävät reunat taaksepäin Alexis Carrellin vuonna 1912 esittämällä tavalla. Tikit eli silmukat, joista ommel muodostuu, tehdään enintään millimetrin päähän toisistaan.