Miten sukellusveneeseen saadaan ilmaa?

Kun pienessä suljetussa tilassa on paljon ihmisiä, puhtaan ilman saatavuudessa on huomioitava monta seikkaa. Hengittäessään ihminen kuluttaa happea ja tuottaa hiilidioksidia ja vesihöyryä. Happea on saatava lisää, ja hiilidioksidista ja vesihöyrystä on päästävä eroon.

Jo muutaman prosentin hiilidioksidipitoisuus hengitysilmassa on pitkällä aikavälillä haitallista. Jos pitoisuus nousee viiteen prosenttiin, ihminen tulee pian huonovointiseksi ja voi menettää tajuntansa. Vesihöyrystäkin on hankkiuduttava eroon, sillä tiivistyvä kosteus vahingoittaa aluksen rakenteita. Myös pöly, bakteerit ja muut epäpuhtaudet on poistettava hengitysilmasta.

Pienhiukkasista ja muista epäpuhtauksista päästään eroon suodattimilla. Ilmankosteutta puolestaan säädellään kierrättämällä ilmaa kylmälaitteissa, joissa vesihöyry tiivistyy vedeksi, joka otetaan laitteesta talteen. Hiilidioksidia ja muita kaasuja erotetaan ilmasta sitouttamalla niitä muihin aineisiin. Esimerkiksi natriumhydroksidi absorboi tehokkaasti hiilidioksidia.

Ihminen tarvitsee hengittämiseen 500–600 litraa happea päivässä. Yksinkertaisin tapa huolehtia hapensaannista on tuoda se sukellusveneeseen kaasupulloissa. Ne tosin ovat raskaita ja vievät sisältöönsä verrattuna suhteettoman paljon tilaa. Happea voidaan kuljettaa myös yhdisteinä, jolloin se on sitoutettu esimerkiksi natriumkloraatiksi, joka lämmitettäessä vapauttaa happea.

Joissakin sukellusveneissä happea saadaan hajottamalla elektrolyysissä merivettä vedyksi ja hapeksi.