Miten linnun sikiö saa happea munassa?

Lintujen ja matelijoiden munat sisältävät kaiken sen ravinnon, jonka uusi yksilö tarvitsee sikiönkehityksen aikana. Munan ulko­puolelta tulee vain lämpöä ja happea. Lämmön riittävyydestä huolehtivat yleensä vanhemmat esimerkiksi hautomalla munaa tai hautaamalla sen lämpimään paikkaan.

Happi on peräisin ilmasta. Sitä imeytyy omia aikojaan munaan huokoisessa kuoressa ja sen sisäpuolella sijaitsevissa kalvoissa olevien kanavien kautta. Munassa happea sitoo ennen kaikkea rakkokalvo-niminen kudosrakenne. Siinä on paljon pieniä verisuonia, joita pitkin happi kulkee alkioon. Kehittyvän yksilön tuottama hiilidioksidi poistuu niin ikään verenkierron kautta ja häviää munasta passiivisesti. Sen sijaan erilaiset eritteet kertyvät rakkokalvoon.

Kalkkunan muna vaihtaa 27 litraa kaasuja

Esimerkiksi kalkkunan muna vaihtaa 27 litraa kaasuja – happea, hiilidioksidia ja vesi­höyryä – 28 vuorokautta kestävän haudonta-ajan kuluessa. Keuhkohengitys käynnistyy vasta kuoriutumisen jälkeen.

Munan ruskuainen eli keltuainen on ikään kuin emon tulevalle jälkeläiselleen antama eväspaketti. Sen koostumuksesta noin puolet on vettä. Toinen puoli sisältää monenlaisia proteiineja sekä rasva- ja kiven­näisaineita, joiden varassa uusi yksilö voi kasvaa elinkelpoiseksi.

Sikiönkehityksen aikainen ravinnonotto ruskuaisesta tapahtuu verenkierron kautta tavalla, joka muistuttaa jossain määrin istukkanisäkkäiden napanuoran toimintaa. Ruskuaisen määrä munassa vaihtelee lajeittain. Asiaan vaikuttaa muun muassa se, miten kehittyneitä tulokkaat ovat silloin, kun ne kuoriutuvat. Esimerkiksi osa linnunpoikasista osaa kävellä, uida ja sukeltaa pian kuoriutumisensa jälkeen, kun taas osa näkee päivänvalon alastomina, sokeina ja lähes liikuntakyvyttöminä.

Munassa on myös valkuaiseksi kutsuttua ainetta, josta vain noin yksi kymmenesosa on erilaisia proteiineja. Loput on silkkaa vettä. Valkuaisen arvellaan suojaavan kehittyvää yksilöä munaan mahdollisesti pääseviltä bakteereilta, sillä monet sen sisältämistä proteiineista ovat antibakteerisia. Toisin sanoen ne joko tappavat bakteereja tai estävät niitä lisääntymästä.